Masennus on vakava kansanterveydellinen ongelma, suorastaan kansantauti. Siinä ei ole mitään hauskaa, joten kun Suomen Kansallisteatteri päättää tehdä aiheesta komedian, herää pakostakin mielenkiinto.
Katsoja joutuu hieman pettymään, sillä Mari Rantasilan ideoima ja ohjaama sekä Kirsi Saaren ja Jenni Toivonniemen kirjoittama Masennuskomedia puhuu ensisijaisesti työelämästä. Oikea nimi näytelmälle olisi ollut Burnout- tai Työuupumuskomedia.
Toisaalta burn out tarkoittaa pitkittyneestä työperäisestä stressistä johtuvaa uupumusta eli ekshaustiota. Burn out -potilaiden diagnoosiksi merkitään usein masennus, mikä onkin työuupumuksen keskeinen oire. Noin neljännes työikäisistä kokee jonkinasteista työperäistä uupumusta.
Edellä sanottu mielessä pitäen Masennuskomedia on näytelmä tärkeästä aiheesta. Se ei ole syvällinen uupumuksen syiden analyysi tai sukellus ihmismielen harmaaseen hämärään saati burn outista parantumisen käsikirja.
Näytelmällä on kirkas sanoma – kuin kristillisen ihmiskuvan kiteytymä: sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Viis siitä, että työelämä asettaa aikataulu- tai menestymispaineita, ihmisen arvo ei ole yhtä kuin työn tuloksena saatava hintalappu.
***
Näytelmän päähenkilö on Eeva Ahonen, metallialanyrityksen tiukka toimitusjohtaja, joka alkaa kärsiä työuupumuksesta. Hänen joutuu jättämään vastuulliset tehtävänsä ja aloittaman kuntoutuksen. Korkeassa asemassa olleelle ihmiselle pudotus on suuri.
Pirjo Luoma-aho tekee yhden uransa hienoimmista rooleista sivuraiteille ajautuvana yritysjohtajana, joka ei omaa ylpeyttään ja kilpailuhenkisyyttään pysty olemaan mielenterveyskuntoutuja, vaan ryhtyy työkeskuksen konsultiksi – ainakin omasta mielestään. Työpaja saa tilauksen ja ryhtyy valmistamaan Hullupupu-nimistä pehmolelua. Myös näytelmän juliste saa merkityksen: siinä Luoma-ahon esittämän Eevan päässä on kummallinen pupuhattu, jossa toisen korvan tilalla on käpälä.
Sympaattinen hahmo on myös Paula Siimeksen esittämä työkeskuksen toiminnanohjaaja Merja. Eevan poika Mika (Arttu Kapulainen) on tasapainoskootterilla liikkuva nuori aikuinen, joka ei jaa äitinsä arvomaailmaa työn merkityksestä.
***
Masennuskomedia on toisaalta kevyt, mutta siihen sisältyy iso ja vapauttava viesti. Lisäksi esitys on helppo katsoa ja Luoma-ahon yli viisikymppinen Eeva on riemastuttava hahmo, harvemmin nykynäytelmässä nähtävä naisrooli.
Masennuskomedian eettinen pohdinta liittyy osatyökykyisten ja tukityöllistettyjen työpanoksen mahdolliseen riistoon. Voiko heidän työtään brändätä ja tehdä sillä liikevoittoa?
Näytelmän lopussa on klassinen totuuspuhe – puheen pitäjä muuttaa kesken esityksensä näkökulmaa ja paljastaa syvimmät tunteensa. Pitää olla kolkko tyyppi jos ei liikutu Eevan sanoista.
Kuva: Mitro Härkönen. Eeva (Pirjo Luoma-aho) ja Saku (Tuomas Uusitalo) työelämän pyörteissä.
Ilmoita asiavirheestä