Olin ajatellut lukea Ylen musiikkitoimittaja Risto Nordellin tuoreen kirjan Riston valinta (Kirjapaja 2018) parissa illassa. Eihän siitä mitään tullut. Kirja on niin tiiviisti kirjoitettu, että sitä voi lukea kerralla vain noin kymmenen sivua. Kiirehtimällä menettäisi paljon.
Kirjassa on monta tasoa. Perusteksti tarjoaa parasta mahdollista musiikkia vuoden kestävälle matkalle. Nordell esittelee 48 musiikkiteosta. Kirja alkaa joulukuusta kuvaten adventin lumousta ja jouluviettelystä Dresdenistä ja päättyy marraskuuhun, mietteisiin Pietarinkirkosta ja Pyhän Cecilian patsaan ääreltä.
Jokaisen kuukauden teemaan liittyy jokin taideteos, jonka parina on Liisa Väisäsen kirjoittama esittelyteksti.
Musiikin lisäksi jokaiseen kuukauteen Nordell tarjoaa kalareseptin. Sen lisäksi löytyy selityksiä muun muassa siihen, kuka oli pyhä Birgitta.
Teksteissä Nordell kirjoittaa tutuista ja tuntemattomista säveltäjistä ja muusikoista. Samalla hän sivuaa oman elämänsä käänteitä, muun muassa lapsuutta ja nuoruutta Salossa, musiikkitoimittajan työtä sekä kääntymistään ortodoksiksi.
Hän viettää paljon aikaa sukunsa juurilla Västanfjärdissä pienessä mökissä, käy purjehtimassa sekä kalastamassa. Myös sienestämisellä on merkittävä osuus kirjassa. Herkkutateista ja niiden myymisestä Italiaan hän kirjoittaa näin: ”Minua kismittää suomalaisen kansallisomaisuuden myyminen ulkomaille. Annan kuitenkin italialaisille anteeksi. En armosta vaan siksi, että he ovat herkkutattien vastineeksi antaneet meille suomalaisille esimerkiksi Claudio Monteverdin, Giovanni Pierluigi da Palestrinan ja Antonio Vivaldin.”
Suosittelen kirjan lukemista erityisesti tänä pimenevänä vuodenaikana, sillä Nordellin teksti valaisee lukijansa mieltä. Lukukokemusta täydentää se, jos samalla on mahdollisuus kuunnella jotakin kirjan esittelemistä sävelteoksista.
***
Risto Nordell on toiminut vuosikymmeniä musiikkitoimittajana. Radio-ohjelma Riston Valinta tulee Yle Radio 1:ssä keskiviikkoisin ja on kuultavissa Yle Areenassa.
Musiikkivalinnoissa hän pyrkii välttämään liian suuria kontrasteja, mutta myös samanlaisuuksia. Hän saattaa kuitenkin valita vaikka kolme hidasta hautajaismotettia peräkkäin, jos se tuntuu hyvältä. ”Olennaista on valita aina musiikkia, jota itse rakastan”, Nordell kirjoittaa. Tämä rakkaus on kuultavissa hänen radio-ohjelmissaan.
Nordell ei suoraan moiti entistä äitikirkkoaan, mutta yhdessä kohtaa luterilainen kirkko saa sapiskaa. Nordellin mukaan luterilainen kirkko on hyvää vauhtia hukkaamassa omaa musiikkiperintöään, koska Bachin kantaatteja ei enää esitetä osana jumalanpalvelusta, sekä siksi, ettei kirkollista taidemusiikkia enää juurikaan tilata, kun uusia kirkkorakennuksia vihitään käyttöön.
Kirjassa on lukuisia kauniita liikkuvan elokuvan kaltaisia kohtia, kuten se kohta, jossa kerrotaan Einojuhani Rautavaara sävelteoksesta Vigilia. Se oli vuonna 1971 Helsingin juhlaviikkojen ja Suomen ortodoksisen kirkon tilausteos.
Nordell kertoo, että ”Vigilian syntytaustaan liittyy säveltäjän pikkupoikana kokema lähes ilmestyksenomainen kokemus, kun hän kävi juuri ennen talvisodan syttymistä Laatokan Valamossa. Rautavaaran mielestä usvan keskeltä nousevat saaret näyttivät väräjävän satumaisen kauniina taivaanrannassa, ja mitä lähemmäs tultiin, sitä enemmän alkoi erottua värikkäitä kirkontorneja kupoleineen. Sitten kellot alkoivat soida, ja yhtäkkiä koko maailma oli täynnä kellojen soittoa”.
Risto Nordellilla on ihmeellinen taito yhdistää tämän maailman kauneus tuonpuoleiseen.
Kuva: Matti Karppinen
Oikaisu 22.10.2018 kello 9.20: Artikkelissa kirjoitettiin virheellisesti Liisa Seppäsestä. Kirjassa on esittelytekstejä Liisa Väisäseltä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.