Hengellinen elämäkerta ei aina suinkaan tarkoita kristillisen kilvoittelun kuvausta tai pyhiinvaelluksen vaiheiden muistelua. Myös muiden uskontojen sisällä tehdään konkreettisia ja kirjallisia hengellisiä matkoja. Aivan erityisesti reissun päällä ollaan, kun sukkuloidaan uskontojen ja uushenkisten virtausten välillä.
Edellä sanotusta on oiva esimerkki Inderjit Kaur Khalsan Aikamatka – sielun reissukirja (Viisas elämä 2021). Se kertoo hengellisestä ja henkisestä etsinnästä sekä esittelee Suomessa vähemmän tunnetun uskonnon, sikhismin.
Inderjit Kaur Khalsan on nimestään huolimatta täysin suomalainen, Somerolla 1970 syntynyt joogaohjaaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja, syntymänimeltään Mervi Rannikko. Inderjit Kaur Khalsan oli alun perin hänen hengellinen nimensä. Sittemmin siitä tuli myös virallinen.
***
Aikamatkassa Kaur Khalsa kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan ei puhuttu Jumalasta vaan Leninistä. Vanhemmat erosivat kirkosta. Perheen tyttö kuitenkin vaati päästä seurakunnan tyttökerhoon ja sittemmin rippikouluun. Henkiset asiat kiinnostivat häntä. Rippikouluiässä hän vaati saada liittyä kirkkoon.
Rippikoulu osoittautui Kaur Khalsalle pettymykseksi ja hän sanoo kokeneensa uskonnon ympärillä tekopyhyyttä. Sitä seurasi tutustuminen teosofiaan ja buddhalaisuuteen sekä elämäntaidonopettaja-filosofi Krishnamurtin ajatuksiin.
Kaur Khalsa valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi 1997, mutta kiinnostui enemmän elokuvan tekemisestä. Sitä opiskelemaan hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 2000.
New Yorkissa asuessaan Kaur Khalsa tutustui kundaliinijoogaan sekä meditaatioon. Hän tapasi tulevan miehensä, jonka kanssa päätyi sikhitemppeliin San Franciscossa ja kiinnostui tuosta nuorimmasta maailmanuskonnosta, jossa voi nähdä vaikutteista niin hindulaisuudesta kuin islamista. Sikhiläisyys syntyi 1500-luvulla Intian Punjabissa.
Kaur Khalsa on sittemmin palannut Suomen ja perustanut kundaliinijoogakoulun Helsinkiin. Hän on ohjannut dokumenttielokuvan pojastaan ja tämän Yhdysvalloissa asuvasta isästä. Aikamatkan hän on kirjoittanut Turkin Alanyassa.
***
Erikoinen, hieman häiritsevä piirre Kaur Khalsan kuvaamassa hengellis-henkisessä vaelluksessa on, että hän ei vaivaudu lukemaan tai opiskelemaan kohtaamiensa ajatussuuntien teologisia taustoja tai perusteluja. Hän luottaa omaan kokemukseen ja toisten ihmisten antamiin virikkeisiin.
Niin ikään epäilyjä herättää suorastaan naiivi usko ajatukseen, että elämässä on kaikessa kyse siitä, mitä päätämme valita. Usko, toivo ja rakkaus ovat Kaur Khalsalle työkaluja elämän matkalla. Hänen mukaansa ihmiset luovat itselleen totuuksia ja meillä on mahdollisuutta ottaa mukaan pieni pala toisten löytämää totuutta tai jättää se omaan arvoonsa.
Aikamatka edustaa sujuvasti kirjoitettua henkisen vaelluksen kuvausta. Tosin minun makuuni Kaur Kharsa ajautuu tietoisuuden laajennuspuheissaan turhan ylivirittyneisiin ja katteettoman kuuloisiin pohdintoihin esimerkiksi siitä, mitä ovat valopallot ja valopalloheimot. Loppua kohden kirjan sivuilla tulee vastaan myös vahva usko jälleensyntymiseen.
Kirkollisesti orientoituneen lukijan on terveellistä piipahtaa välillä myös henkisyyttä tavoittelevan kirjallisuuden parissa. Samalla lisääntyvät ymmärrys sekä uushenkisyydestä että omasta uskonnosta.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä