Harva tulee vahingossa vihapuhuneeksi.
Tällä ajatuksella vantaalainen kirkon luottamushenkilö Johanna Korhonen tarkoittaa sitä, että vihapuheella on aina tarkoitus ja kohde. Tarkoitus voi tosin olla mikä tahansa: vaikkapa osattomuuden kokemus tai tarve kokea mielipahaa.
Korhonen puhui tiistaina vihapuhetta käsitelleessä seminaarissa Missä menee raja?. Vantaalla pidetyn, kirkon työntekijöille suunnatun tilaisuuden järjestivät Helsingin ja Espoon hiippakunnat. Korhonen on toimittaja, jolta ilmestyi alkusyksystä kirja suomalaisesta julkisesta keskustelusta.
Korhosen mukaan kaikki paha alkaa pahasta puheesta. Vihapuheen areena voi olla netti, media tai kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Ihminen, joka tuottaa vihapuhetta, ylittää tavalla tai toisella rajan. Sen tunnistaa usein intuitiivisesti, Korhonen sanoi.
– Puhuja myös tyypillisesti väistää vastuunsa vetoamalla auktoriteettiin, joka voi olla esimerkiksi Raamattu tai Jumala.
Vihapuhe tappaa dialogin
Espoon hiippakunnan piispan Tapio Luoman mielestä vihapuheessa on kaksi elementtiä. Vihapuhe tappaa dialogin, sillä toisen osapuolen vastaukselle ei anneta enää tilaa. Lisäksi rivien välissä annetaan ymmärtää, että olisi parempi, ettei toista olisi edes olemassa. Mielipiteen lisäksi kyseenalaistetaan olemassaolo.
Aina ei ole selvää, mikä on rangaistavaa vihapuhetta ja mikä sopimatonta käytöstä. Poliisihallituksessa työskentelevä poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen sanoi tilaisuudessa, että vaikka puhe ei olisi viranomaisten näkökulmasta rangaistavaa, kansalaisten puuttuminen sopimattomaan puheeseen on tärkeää.
Kirkon Ulkomaanavussa työskentelevä Habiba Ali sanoi huomanneensa omakohtaisesti, että rasismi ja vihapuhe ovat lisääntyneet Suomessa viiden viime vuoden aikana.
– Ei mene päivääkään, ettei sitä kuulisi.
Ali on somalialaistaustainen ja muslimi. Hän on asunut Suomessa 25 vuotta. Tällä hetkellä Ali tekee Kirkon Ulkomaanavussa nuorten radikalisoitumista ehkäisevää työtä.
Vuorisaarnakin puuttuu vihapuheeseen
Vihapuhe ei ole uusi ilmiö. Johanna Korhonen huomautti jo kirjailija Aleksis Kiven käyttäneen sanaa.
Euroopan historian professori Laura Kolbe muistutti Euroopan historian monista kausista, joissa perusteet ovat murentuneet kehitys antanut tilaa uudelle fundamentalismille. Kolben mukaan Euroopan historiaan on liittynyt antiikin ajoista lähtien ulkopuolisen kokeminen uhkana.
– Taustalla on eurooppalainen itseymmärrys parempana olemisesta.
Hänen mukaansa maanosan historiassa myös uhrin rooli on ollut äärimmäisen vaarallinen, sillä uhrina on helppo vaatia oikeutta.
– Eliitillä on myös omahyväisyytensä historia ja taito olla kuulematta.
Piispa Tapio Luoma totesi, että jo Uudessa testamentissa on monia kohtia, joissa muistutetaan vastuullisen puhumisen merkityksestä. Vuorisaarnassa Jeesus huomauttaa, että toista hulluksi sanova on ansainnut helvetin tulen.
”Raamattu ei oikeuta tahditonta käytöstä”
Seurakunta törmää vihapuheeseen ennen kaikkea kysymyksissä, jotka liittyvät maahanmuuttajiin, seksuaalivähemmistöihin ja uskonnolliseen vakaumukseen yhdistettyihin käyttäytymisnormeihin, pohti Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast.
Tikkurilan seurakunta on ollut mukana turvapaikanhakijoita vastaanottavassa verkostossa. Se on järjestänyt ohjelmaa seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtumaan ja osallistunut omalla osastollaan erotiikkamessuille.
Muutama kuukausi sitten keskustelua herätti se, että seurakunnan pappi siunasi vihkiparin festareilla tennarit jalassaan.
Silvast totesi, että kirkko ja seurakunnat kohtaavat vihaviestintää organisaatioina. Toisaalta vihapuhetta tulee seurakuntien sisältä.
– Kirkon on tärkeää kysyä, mitä on vihapuheen takana. Vihapuheen lisäksi on huolipuhetta. On tärkeää tunnistaa, mistä se nousee, Silvast sanoi.
Hän muistutti, että kirkon työntekijöidenkin on vastattava puheistaan. Viime keväänä Vantaan seurakunnat ilmoitti irtisanoneensa Tikkurilan seurakunnan työntekijän tämän sosiaalisen median kirjoitusten takia.
Johanna Korhosen mukaan kirkollista vihapuhetta perustellaan usein sananvapaudella, uskonnonvapaudella tai Jumalan yksiselitteisillä kirjallisilla määräyksillä.
– Sananvapaus ei kuitenkaan merkitse oikeutta, saati velvollisuutta pullauttaa suustaan ulos kaikkea mieleen tulevaa. Uskonnonvapaus ei merkitse oikeutta rajoittaa tai halventaa toisen henkilön oikeuksia ja vapauksia, kuten hänen vakaumustaan.
Eikä Raamattu ole hyväksyttävä syy tahdittomaan käytökseen, Korhonen lisäsi.
– Kyseessä on Raamatun väärinkäyttö.
Faktojen käyttäminen kannattaa
Mitä yksittäinen ihminen tai seurakunnan työntekijä sitten voi käytännössä tehdä?
Poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen korosti yhteisöjen merkitystä. Seurakunnan työntekijä voi tukea rikosilmoituksen tekemisessä tai ohjata tukipalveluihin ja tarjota näin vastapainoa ulkopuolisuuden kokemukselle.
Johanna Korhosen mielestä vihapuhetta tuottava tarvitsee rajoja.
– Aseta sinä ne hänelle. Älä suostu ääripuheeseen äläkä polarisaatioon. Älä juutu väittelyyn teologiasta, uskonnonvapaudesta tai erilaisten vakaumusten paremmuusjärjestyksestä, vaan korosta käytöstapojen merkitystä.
Korhosen mukaan keskustelussa kannattaa myös käyttää faktoja. Jos seurakunta ei ole lakannut avustamasta suomalaisia, se on syytä kertoa asiaa epäilevällä diakonia-asiakkaalle.
Habiba Alin mielestä tarvitaan kantasuomalaisia, jotka sanovat, että vihapuhe ei sovi.
– Mielestäni vihapuhe on Suomessa nykyään sallittua. Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Kuva: Philippe Ramakers / Freeimages. Vihapuhe on vanha ilmiö. Kirkko kohtaa sitä monelta suunnalta.
Lue myös:
Poliisi seurakunnan työntekijöille: Ilmoittakaa huolestuttavista havainnoista!
Järjen ääni kaiken päälle huutamisen keskellä
Uskontojen julkilausuma irtisanoutuu vastakkainasettelusta ja vihapuheesta
Ministeri Grahn-Laasonen haastoi seurakunnat vihapuheen torjuntaan
Professori Hallamaa: Paha on nopeaa – hyvyys tarvitsee aikaa
Uskonnonvastaisesta vihapuheesta puhutaan vähän
Ilmoita asiavirheestä