Uuden testamentin ajan arkeologiaan perehtynyt Suomen lähetysseuran raamattukouluttaja Eero Junkkaala sanoo ensireaktionsa uusien arkeologisten löytöjen kohdalla olevan yleensä kahtalainen.
– Ensiksi tekee mieli sanoa, että en usko. Alalla tehdään paljon pinnallista, sensaatiohakuista tutkimusta, joka osoittautuu huuhaaksi. Toisaalta vanhat traditiot ovat osoittautuneet tutkittaessa usein varsin luotettaviksi.
Nyt löytyneestä haudasta on Junkkaalan mukaan vaikea sanoa mitään varmaa. Filippus on ollut alueella yleinen nimi.- En edes pysty kuvittelemaan, mikä olisi sellainen vinkki, joka varmuudella osoittaisi haudan kuuluneen juuri kyseiselle apostolille.
Kiintoisina ja osaltaan merkittävimpinä Uuden testamentin arkeologian löytöinä Junkkaala pitää Pontius Pilatuksen nimen esiintymistä kivilaatassa Kesareassa sekä 1990-luvun alussa löytynyttä osuaaria, joka mitä ilmeisemmin piti sisällään ylipappi Kaifaksen luut.
– Siinähän on kaksi evankeliumikertomusten konnaa yhdessä, Junkkaala heittää.
Viime vuosikymmeninä Uuden testamentin arkeologisen tutkimuksen painopiste on ollut yksittäisten tapahtumien ja henkilöiden tutkimuksen sijaan pyrkimyksessä hahmottaa kokonaisvaltaisemmin kuva siitä yhteiskunnasta, jonka piirissä Jeesus ja hänen ensimmäiset seuraajansa vaikuttivat. Tutkimus täydentää kirjallisten dokumenttien välittämää tietoa varhaisen kristinuskon kultturillisesta ja sosiaalisesta taustasta.
Lue aiheeseen liittyvä Juha Hiltusen blogikirjoitus
Ilmoita asiavirheestä