Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne käytti viime viikolla puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa sanaa ”synnytystalkoot”. Hän halusi provosoimalla keskustella puolueensa perhepoliittisista linjauksista ja epäonnistui. Sosiaalinen media ja lehtien palstat täyttyivät kommenteista, joissa sanavalinta tuomittiin typeräksi.
Sdp:n perhepolitiikasta tuli hetkeksi puheenaihe. Onko kirkolla asiaan jotain sanottavaa?
– Ehkä meidän pitäisi olla kirkossa rohkeampia. Voisimme selkeästi nostaa esiin arvoja ja niiden mukaisia valintoja, sanoo vs. johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksen Kasvatuksen ja perheasioiden yksiköstä.
Rinteen puheiden taustalla on huoli siitä, etteivät Suomen ”tulevaisuutta turvaa uudet sukupolvet”. Eläkeläisten määrä kasvaa ja työikäisten vähenee.
Kokkonen on huolissaan siitä, että perheet ovat tässä yhteydessä taloudellisen kasvun keppihevosia. Tässä on hänen mukaansa kirkon paikka käydä arvokeskustelua.
– Kirkon keskeisiä arvoja ovat usko, toivo ja rakkaus. Niistä askel eteenpäin on lapsen ja lapsuuden arvo sekä lasten oikeuksien keskeisyys. Näiden pohjalta olen sitä mieltä, että varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta ja opintotuesta ei enää tulisi leikata.
”En usko, että perheet kaipaavat sloganeita tai suuria viisauksia itsensä ulkopuolelta”
Rinne viittasi puheessaan Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokouksen toimiin, joilla kannustetaan muun muassa äitejä töihin ja kevennetään päivähoidosta perheille koituvia kustannuksia.
Kokkosen mukaan kirkko lähtee siitä, että perheiden valinnanvapautta on kunnioitettava.
– En usko, että perheet kaipaavat sloganeita tai suuria viisauksia itsensä ulkopuolelta.
Hänestä kirkko voisi olla jopa hanakammin näkyvillä näissä kysymyksissä.
– Tämä keskustelu kanavoituu moniin yksittäisiin kysymyksiin, jotka eivät ole yksiselitteisiä ja helppoja. Tässä ajattelen keskustelua siitä, pitäisikö pienten lasten vanhempien suosia lasten kotihoitoa vai päivähoitoa.
Hän sanoo kirkon linjan olevan, että molempia pitää suosia.
– Ulkopuolelta ei saa parasta tietoa siitä, pitääkö kaksivuotiaan vanhemman lähteä töihin vai ei.
Ennen kaikkea kirkko voisi osallistua keskusteluun sillanrakentajana, joka tuo eri osapuolia yhteen eikä huuda vain omaa agendaansa, Kokkonen sanoo.
Kirkon kasvatus- ja perhetyöhön kuuluu laaja kirjo erilaista toimintaa, kuten perheneuvontaa ja päiväkerhoja. Seurakuntien perhekerhoissa oli Jarmo Kokkosen mukaan viime vuonna 950 000 osallistumiskertaa. Perheneuvonta tavoitti vuonna 2015 yli 18 000 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa oli 30–49-vuotiaita.
Seurakuntien iltapäiväkerhoissa oli viime vuonna noin 38 000 lasta. Joillain paikkakunnilla kirkon perhetoimintaan on jonoa, sillä palvelujen kysyntä ylittää niiden tarjonnan.
Kuva: Emilia Karhu
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.