Joensuun seurakunnassa kokoontuu joka toinen viikko ryhmä innokkaita ja iloisia ihmisiä työskentelemään askartelun, piirtämisen ja Raamatun parissa, Askel-lehdessä kerrotaan. Sanna Parni ja Katja Räsänen-Vesala kokevat Bible journalingin olevan osa rukousta ja hengellistä elämää.
Amerikasta Suomeenkin rantautunut Bible journaling on suomalaisen suussa hankalasti lausuttava, mutta termille on vaikea keksiä ytimekästä käännöstä. Jotkut kutsuvat toimintaa raamattupäiväkirjan tekemiseksi. Siinä käsitellään Raamatun tekstejä kuvataiteen keinoin.
Osa harrastajista työstää tekstejä suoraa Raamatun sivuille, toiset käyttävät esimerkiksi tyhjää vihkoa. Tekstejä käsitellään ja väritetään eri tekniikoilla. Monet käyttävät valmiita kuvia, tarroja, kuvioteippejä ja leimasimia. Toiset haluavat piirtää ja maalata omia kuviaan, mutta minkäänlaista piirustustaitoa ei välttämättä tarvita.
Markkinoille on tullut myös leveämarginaalinen Bible journaling, Uusi testamentti ja Psalmit. Sen sivujen reunoissa on tyhjää tilaa piirroksille, teksteille ja erilaisille koristeluille.
Joensuun ryhmässä on kymmenkunta aktiivijäsentä
Sanna Parni (32) on joensuulainen teologian maisteri ja uskonnonopettaja. Tällä hetkellä hänen päätyönsä on hoitaa kolmea pientä lastaan kotona. Sanna on myös Pielisensuun kirkolla kokoontuvan Bible journaling -ryhmän vastuuhenkilö yhdessä seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijä Sini Järvisen kanssa.
Katja Räsänen-Vesala (26) opiskelee teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa, Joensuussa. Perheeseen on tulossa ensimmäinen lapsi. Hän on ollut Joensuun Bible journaling -kerhossa mukana alusta pitäen.
Sanna kiinnostui aikoinaan Bible journaling -kuvituksista Instagramissa seuratessaan toisten kristittyjen julkaisuja. Aluksi hän kuvitti raamatunlauseita itsekseen. Pari vuotta sitten Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat lähtivät mukaan tähän toimintaan. Nyt joka toinen viikko kokoontuvaan Bible journaling -ryhmään kuuluu noin 10 aktiivijäsentä.
Seurakunnan tiloissa pidetty ensimmäinen starttiviikonloppu piti sisällään muun muassa kalligrafiatekstauksen opettelua. Tämä innosti myös Katjan mukaan. Hänellä on media-assistentin kaksoistutkinto suoritettuna, ja taiteen tekeminen on aina ollut tärkeää.
– Siitä lähtien olen ollut mukana. Bible journaling -työskentelyssä ei ole mitään paineita, se on iloista Raamatun ja Jumalan sanan parissa puuhailua. Koen myös, että se rikastuttaa hengellistä elämääni.
Yhteinen teksti, persoonalliset lopputulokset
Ryhmän kokoontumiskerrat aloitetaan raamatuntekstin lukemisella ja rukouksella. Sen jälkeen tekstistä keskustellaan. Raamatunluku ja yhteinen Herran siunaus tai muu rukous tapahtuu seurakuntakeskuksen kappelissa, ja siitä siirrytään nuorisotiloihin keskustelemaan ja vapaaseen työskentelyyn.
Lopuksi jokainen esittelee muille, mitä on saanut aikaan. Samasta raamatunkohdasta syntyy aivan erilaisia, persoonallisia lopputuloksia.
Tekstit valitaan usein kirkkovuoden tai ajankohtaisen pyhän mukaan. Teksti voi olla myös vetäjän oma valinta.
Edellisellä kerralla Katja hoiti aloituksen. Hän valitsi raamatunkohdaksi Roomalaiskirjeen 14. luvun, jossa sanotaan muun muassa, että älkää tuomitko toisianne.
– Joskus teksti on hankala, ja ajattelen, että mitä tästä muka saa irti. Keskustelussa tulee kuitenkin esille erilaisia näkökulmia. Usein valitaan joku yksittäinen jae, jota sitten käsitellään, Katja kertoo.
– Minä valitsin tuosta luvusta Herran kunniaksi -näkökulman, Sanna lisää.
Gessoa ja pehmeitä puuvärejä
Sekä Katjan että Sannan Bible journaling -raamatuissa taiteellinen jälki näkyy monenlaisina kuvina, kortteina ja tekstauksina. Viime aikoina Katja on kokeillut erilaisia mustavalkoisia tekstaustyylejä ja piirroksia. Hän on opettanut muillekin erilaisia tapoja käyttää tussiviivaa.
– Kaupoissa on monenlaisia tusseja. Tussin kärki voi olla ohut, leveä, terävä tai talttamainen tai se voi olla sivellin. Jokaisen jälki on erilainen. Vesisäiliöllä varustettu sivellin on kätevä vesiväreillä työskentelyyn.
Molemmat käyttävät välillä sivun peittämiseen läpikuultavaa ohennettavaa gessoa, valkoista pohjamaalia. Varsinainen akvarellimaalaus tai piirros tehdään kuivuneelle pohjalle. Näin ohut paperi ei kastuessaan rypisty.
Pehmeät puuvärit sopivat hyvin sivujen väritykseen. Reunoilla ja irrallisissa korteissa voi käyttää erilaisia leimasimia ja valmiita kuvia. Ryhmäläisillä on myös omia välineitä ja materiaaleja, osa on kerhon yhteisiä.
– Seurakunnan tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää myös materiaalihankinnoissa. Kenenkään ei tarvitse jäädä tulematta mukaan sen takia, ettei ole varaa hankkia omia materiaaleja, Sanna Parni mainitsee.
Hiljentymistä ja rukousta
Molemmat naiset korostavat, että työstettävänä pidettävä Raamattu ei ole se, jota luetaan. Monille on kertynyt kotiin useampia Raamattuja, vanhoja ja uusia käännöksiä. Näistä voi valita Bible journaling -tarkoituksiin sen vähiten käytössä olevan. Silloin ei haittaa, vaikka osa tekstistä peittyisi kuvan alle.
– Olen joutunut selittämään tätä ihmisille, jotka moittivat meitä Raamatun suttaamisesta. Tämä työskentely on yksi hartauden harjoittamisen muoto. Piirtäessäni tai askarrellessani Raamatun tekstien parissa hiljennyn ja rukoilen samalla. Se on hengellinen, hoitava kokemus.
Sanna kertoo, että kotona hän käyttää puolisonsa kanssa toista Raamattua lukemiseen.
Jotkut ryhmäläiset eivät halua piirtää omaan Raamattuunsa, heillä on sitä varten Bible Journaling -vihko. Eräällä kokoontumiskerralla jokainen teki itselleen vihkon, jota voi käyttää vaikka kiitos- ja rukousvihkona. Vihkot valmistettiin surauttamalla ompelukoneella muutamia paperiarkkeja keskeltä yhteen.
Piirtämistä ja askartelua
Ryhmäläiset ovat osallistuneet Joensuun alueen seurakuntien messuihin ja tapahtumiin esittelemällä Bible journaling- ryhmän toimintaa ja kutsumalla ihmisiä mukaan.
– Tämä työskentely voisi innostaa Raamatun pariin ja lukemaan sitä muutenkin. Vaikka esillä on myös vaikeita tekstejä, voidaan kerhossa piirtää ja askarrella iloisin mielin.
– Raamattuun ja Jumalaan saa suhtautua ilolla, työskentelyssä on mukana kiitosta ja rukousta. Jotkut tanssivat ja laulavat, me askartelemme ja piirrämme, Sanna hymyilee.
– Minä mietin usein työskennellessäni, mitä Jumala haluaa sanoa minulle juuri tämän tekstin kautta, Katja sanoo.
Jokainen kuvitus ja käsitelty raamatunkohta merkitään päivämäärällä. Kun samaan kohtaan palaa joskus myöhemmin, näkee, mitä kyseinen kohta on aiemmin merkinnyt ja minkälaisia ajatuksia se on synnyttänyt.
Äidin oma Raamattukerho
Harva ehkä tulee ajatelleeksi harrastavansa jo Bible journalingia laittaessaan Raamatun väliin postikortteja, paikkamerkkejä tai käyttäessään alleviivauksia.
Sannalle leirinuotiolla iltasateen kastelemat psalmisivut, ystävän antama kirjanmerkki vuosien takaa tai aamukahvin jättämät tahrat Raamatun sivulla ovat myös tällaista työskentelyä.
– Ideahan on, että kokoamme vähän kuin matkapäiväkirjaa siitä, mitä Jumala on meille Sanallaan halunnut kulloisenakin päivänä sanoa.
– Bible journaling on oma juttuni, jonka kautta minulla on yhteys seurakuntaan. Kolmen pienen pojan hoitaminen kotona on aikamoista hulinaa, ja tämä oma harrastus on tärkeää. Se on äidin Raamattukerho, Sanna kertoo.
Lisätietoa ja kuvia aiheesta löytyy Internetistä hakusanoilla: bible journaling, illustrated faith tai documented faith.
Kuva: Raimo Jaatinen
Ilmoita asiavirheestä