Asunnottomat eivät kaipaa sääliä, mutta empatia voisi lisääntyä – Kadulta ”kaidalle polulle” selvinnyt Tii Judén muistuttaa, että asunnoton on aina jonkun lapsi

Tii Juden kuvattuna Vaasanpuistikon ( Piritorin ) liepeilla Halsinginkadulla 5.10.2023

Helsinkiläisen Tii Judénin elämä ei ole kulkenut onnellisten tähtien alla: on laitosasumista, päihteitä, vankilatuomio, lapsen huostaanotto, huonoja ihmissuhteita, luottotietojen menettämistä. 14-vuotiaana huostaan otettu Judén muutti suljetusta laitoksesta omaan asuntoon 16-vuotiaana juuri syntyneen lapsensa kanssa.

Kuukautta ennen 18-vuotispäivää hänen oma lapsensa otettiin huostaan. 18-vuotiaana myös omat velvoitteet lisääntyivät, siihen asti sosiaalitoimisto oli vastannut monista kuluista.

– Nuorena hölmönä kuvittelin, että asiat vain hoituvat. Ja katkerana ajattelin, että koska yhteiskunta on minut kasvattanut, pitäköön se minusta huolta. Raha-asioiden hoitoa tai asunnon kunnossapitoa en ollut laitoksessa oppinut.

Puolen vuoden jälkeen tuli irtisanomisilmoitus vuokrarästien takia. Siitä läksi ”mopo keulimaan”. Tuli sekavia vuosia, rajua päihteiden käyttöä, vankilatuomio, sairaalajaksoja, häätöjä. Vuokrarästejä kertyi.

– Kun kämppä – ja kaikki omaisuus sen mukana – lähtee, ihminen jää yksin. Ilman tietoa, mistä saisi apua ja tukea. Itse en halunnut kuulua yhteiskuntaan, jolla ei ole mitään annettavaa.

Niinpä omaisuus kulki rinkassa, yösijat vaihtuivat. Sisämajoituksen joutui usein lunastamaan vastikkeellisesti.

– Asunnottomuus on jatkuvaa liikkumista. Etenkin naiset saattavat kulkea monien, usein ”toiseudessa” elävien miesten asuntojen väliä. Tavaroita on jopa eri kaupungeissa.

TII JUDÉNILLE suuri käännös oli käteen tullut infektio; lähellä oli käden amputointi. Jatkohoito edellytti säännöllistä lääkitystä. Se ei onnistuisi kadulla.

– Tajusin, että on pakko pyytää apua. Koisorannan palvelukeskus oli kokemuksena rankka, mutta mullistava.

Viimeisin epäonninen käänne tapahtui syksyllä 2018, jolloin tilanne näytti toiveikkaalta: Oli alle vuoden ikäinen lapsi, uusi tulossa, päihdeongelma hallinnassa. Oli luvattu hyvältä paikalta tilava perheasunto, jonne piti muuttaa uudenvuodenpäivänä. Mutta ennen joulua tapahtunut avioero nollasi mahdollisuuden asuntoon. Terveyden horjuessa Judén joutui vielä myös keskeyttämään raskauden.

Uudenvuodenaattona klo 17 ei vielä ollut tietoa uudesta asuinpaikasta.

– Sininauhasäätiön tukihenkilön kautta löytyi onneksi viime hetkellä väliaikainen asumisratkaisu. Muuten olisin joutunut lapsen kanssa kadulle.

ASUNNOTTOMUUDEN lähtökohta ei ole aina päihteissä, vaikka niin usein ajatellaan. Toki asuminen kadulla lisää niihin tarttumista, Judén toteaa. Taustalla voi olla monenlaisia traumoja ja menetyksiä. Yritys menee konkurssiin. Leski jää asunnottomaksi, jos asunto on ollut toisen nimissä.

Usein painolastina ovat vanhat velat. On laitonta syrjiä vuokramarkkinoilla ketään velkojen tai luottotietojen pohjalta. Tulotieto- ja velkarekisterien vapautuminen kaikkien saataville kuitenkin tukee sitä.

Judén on ollut ”kaidalla polulla” kuusi vuotta. Hän tekee töitä ja maksaa veroja. Vanhoja ulosottovelkoja hän on jo maksanut takaisin, mutta niitä riittää edelleen. Judénilla on asunto ja työpaikka. Joulukuussa hän valmistuu päihde- ja mielenterveystyöntekijäksi. Yhteydenpitoa esikoisen kanssa on viikoittain.

Tii Judén toimii Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusmentorina, mikä on osoittanut, että oman menneisyyden voi valjastaa voimavaraksi.

– Minun historiani osoittaa, että rankasta taustasta voi löytää polun pois.

Mutta ei muutto kadulta asuntoon muuta heti ihmistä, Judén korostaa. Elämänmuutokseen tarvitaan tukea.

– Kun asunnottomuudesta tulee tuttua, se tuntuu turvalliselta. Vaikka siitä haluaa pois, irrottautuminen on haastavaa.

Uudessa asunnossa haasteita voi synnyttää vahva lojaalisuus. Mutta kavereiden majoittaminen voi aiheuttaa häiriöitä.

ASUNNOTON EI kaipaa sääliä, mutta empaattisuus voisi lisääntyä. Asunnottomat eivät ole ”epämääräinen sakki” vaan ihmisiä, joilla on ihmisten tarpeet ja ihmisoikeudet.

– Ihminen, joka makaa pissassa tai oksennuksessa ilman kotia tai puhuu näkymättömille kavereille, on aina jonkun lapsi tai sukulainen.

Asunnottomaksi voi joutua myös oma läheinen, kukaan ei siihen itse pyri. Syyllistäminen ei auta, vaan kasvattaa näköalattomuutta. Jotkut sen ymmärtävät.

– Pyysin kerran apua tuntemattomalta ihmiseltä. 173-senttisenä ja 50-kiloisena en saanut koko omaisuuden sisältävää rinkkaa selkääni. Huonokuntoisuudestani huolimatta hän kutsui minut kotiinsa. Itse olin valmis nukkumaan eteisessä, mutta sainkin sijatun sängyn.

Ja yhä jatkuvan ystävyyden.

– —

Kaupunki kuuluu myös asunnottomille

30 vuotta sitten Suomessa vailla vakituista asuntoa oli 20 000 ihmistä, nyt 3 686. Pitkäaikaisasunnottomia on 1 133.

Määrän vähenemiseen on vaikuttanut Suomen Asunto ensin -ohjelma, jossa kunnille kohdennettiin 50 prosenttia investointitukea asuntojen rakentamiseen pitkäaikaisasunnottomille. Mutta ongelma ei ole poistunut.

Kunnianhimoinen tavoite oli asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2023 ja sen poistaminen vuoteen 2027 mennessä.

– Uudessa hallitusohjelmassa tavoitetta on ’höllätty’: nyt puhutaan enää pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta, mutta asumisneuvontaan suunnatun 4 miljoonan euron pudottaminen puoleen vesittää sitäkin tavoitetta, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

Yhdistyksen koordinoima Asunnottomien yö kiinnittää tänä vuonna huomiota siihen, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa ja kenellä on oikeus näkyä kaupunkikuvassa.

Ei-toivottua käyttäytymistä julkisissa tiloissa rajoitetaan ”vihamielisellä arkkitehtuurilla”. Asunnottomille suunnattuja palveluja ei haluta omaan asuinympäristöön.

Tiivola muistuttaa, että asunnottomatkin ovat osa yhteiskuntaamme.

– Asunnottomalle on oltava paikka, josta saa apua. Eivät he häviä sillä, että jotkut eivät halua nähdä asunnottomuutta ja siihen liittyviä lieveilmiöitä.

Tiivola muistuttaa, että järjestyshäiriötkin helpottuvat usein sillä, että apua ja tukea on siellä, missä asunnottomat muutenkin liikkuvat ja oleilevat.

Palveluiden vieminen joutomaille ei kerro hyvää yhteiskunnasta.

Asunnottomien yötä vietetään 17.10. Tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Hyviä lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTikkurilassa päätettiin, ettei seura­kunnan tiloja voi käyttää sateen­kaari­parien vihkimiseen – ”Tässä on nyt dilemma, ja se pitää ratkaista kirkolliskokouksessa”
Seuraava artikkeliMysteerikuva: Kirjat kädessä tässä seisotaan rivissä mutta ketkä ja miksi?

Ei näytettäviä viestejä