Olen 76 vuotias eläkeläinen. Syntynyt pienessä mökissä,isäni oli halvaantunut 27 vuotiaana.Vanhemmillani oli 7lasta 4poikaa ja 3 tytärtä.Olin pojista nuorin asuin vanhempienikanssa lapsista pisimpään.Elämäntyöni suoritin maanviljelijänä 65-v-30.1-94 v välisen ajan.Olin rukoillut Jumalalta itselleni aviopuolisoa. Rukokoukseni oli jos se kulloinkin seurustelukumppanini ei olisi hänentahtonsamukainen,niin siihen tulisi sellainen este,jonka minä ymmärtäisin olevan rukousvastaus.Tällaisia sattui useita.Kerron yhden tälläisen. Olin tutustunut kirjeenvaihdonkautta ulkopaikkakunnaltaolevaan neitoseen. Kirjoittelimme ja tapasimme,olin käynyt hänen kotonaan useitakertoja.Rakastuimme ja suunnittelimme menevämme avioon.Ostimme sormukset oli tarkoitus mennä -68 juhannuksena kihloihin.Minulla ei silloin ollut omaa autoa.Otin naapuristani poikakaverin joka lähti tyttökaverinsa kanssa minua kuskaamaan.Kun saavuimme taloon oli rakastettuni äidinsäkanssa lypsämässä lehmiä. Huomasin ettei kaikki ole kohdallaan.Juttelin kaverini kanssa ja sovimme ,kun töiden puolesta hän on vapaa niin sitten lähdetään.Menin autoon odottamaan.Aikaa kului ja lopulta sisältä tuli tytön äiti.En ollut tinnytkään miten huonomies olinkaan kysymyksessä. Aikansa sätittyään,kehoitti meitä poistumaan ja meni itse sisälle."Sanoin autokuskille minä enlähde talosta tällä lailla ,jotta lähetäänhän pirttiin". Menimme sisälle ja menin isännän viereen istumaan."Kysyin isännältä? minä haluan tietää mistä tämäjohtuu,en tiijä tehneeni kenellekkään mitään pahaa." Silloin vanhemmat melkein yhdestäsuusta,"tyttöä ei anneta kenellekkään se pidetään vanhuudenturvana itsellä,pojat saavat lähteä." Kysyin Isännältä missä T..... on johon hän vastasi " eti.Menin kamariin hänen luokseen, jossa selvittelimme asiaa---?Helppoa se ainakaan ei ollut.Meistä ei tullut avioparia.Minulle se oli rukousvastaus vaikka olikin syvältäriipaiseva kokemus.Sulattelin tätä elämänvaihetta syksyyn-69.Minulla oli tiedossa Helsingissä siskoni minulle antama osoite.Olimme muutamat jolukortit toisillemme lähettäneet emme olleet tavannet.Olin aina ajatellut ettei Helsinkiläinen lähde maatilan emännäksi. Päätin kirjoittaa,sain vastauksen.Pidin kuukauden välin.Senjälkeen kirjeemme kulkivat tiheään.Tammikuussa tapasimme ensimäisenkerran.Toinen tapaamisemme ,oli minun kotona Helmikuussa ja sillä taamisella 24pv menimme kihloihin. Ja meidät vihittiin avioliittoon helluntaina 17.05-70 Seurahäät ja vihkiminen olivat kodissamme. Nämävuosikymmenet eivät ole olleet helppoja,mutta Jumalan johdatukseen luottaen ja hänen armoon