Kirkolliskokous päätti perjantaina, että kirkon avioliittokäsitystä ja erilaisten näkemysten yhteen sovittamista pohtivat seuraavaksi piispat.
Kirkolliskokouksen tämänviikkoisen käsittelyn taustalla oli kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö. Mietintö oli vastaus edustaja-aloitteeseen, jossa toivottiin kirkon avioliittokäsityksen laajentamista. Perustevaliokunta esitti, että aloite jätetään raukeamaan eikä kirkon avioliittokäsitystä laajenneta.
Kirkolliskokous ratkaisi ensin äänin 59–46, että valiokunnan esitys voittaa ja aloite raukeaa. Vastaesityksenä oli piispa Björn Vikströmin ponsi. Vikström oli yksi viidestä valiokunnan jäsenestä, jotka jättivät mietintöön eriävän mielipiteen. Vikströmin ponnessa esitettiin, että aloite ei raukea, vaan aloitteen sisältämä asia lähetetään piispainkokoukselle jatkovalmistelua varten. Piispainkokous ei olisi ollut käsittelyssään enää sidottu aloitteeseen.
Kun aloite oli päätetty jättää raukeamaan, kirkolliskokous hyväksyi edustaja Arto Antturin ponnen äänin 73–32. Ponnessa esitettiin, että kirkolliskokous pyytää valiokunnan esityksen mukaisesti piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua ja Antturin lisäyksen mukaisesti edelleen selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Antturi sanoi ennen äänestystä toivovansa, että ponnen pystyvät hyväksymään sekä ne, jotka kannattavat Vikströmin esitystä sellaisenaan että ne, jotka kannattavat valiokunnan mietinnön hyväksymistä.
Molemmissa äänestyksissä annettiin yksi tyhjä ääni.
Piispoista Vikströmin pontta kannattivat piispa Kaarlo Kalliala ja arkkipiispa Kari Mäkinen. Toisessa äänestyksessä valiokunnan kannalla olivat piispat Matti Repo ja Seppo Häkkinen. Muut piispat puolsivat edustaja Antturin pontta. Piispa Teemu Laajasalo oli poissa äänestyksistä.
Suurin osa edustajista käytti puheenvuoron
Kolmen päivän aikana avioliittoa koskevissa keskusteluissa käytettiin noin 60 varsinaista puheenvuoroa ja lisäksi runsaasti kommenttipuheenvuoroja. Puheenvuorot olivat selkeämpiä, konkreettisempia ja sovinnollisempia kuin aiemmilla kierroksilla kirkolliskokouksen keskustellessa avioliitosta. Kotimaa24 raportoi keskiviikkona käydystä keskustelusta täällä.
Torstaina ja perjantaina puheenvuoroissa tuli esiin se kasvava kuilu, joka vallitsee kirkolliskokouksen tekemien periaateratkaisujen ja kirkon jäsenistön käytännön elämän välillä.
Ulla Ruusukallio totesi kirkolliskokousedustajien elävän keskenään erilaisissa todellisuuksissa.
– Meillä on hirveän erilainen osallisuus tähän teemaan. Minulle jää tästä 54 sivua perustevaliokunnan mietintöä, jolla voin läiskiä ihmisiä päin pläsiä. Se on hirveää! Ruusukallio parahti.
– Onko kirkon kanta piispojen kanta, kirkolliskokouksen kanta vai pitääkö kirkolliskokouksen kuulla niitä seurakuntalaisia, joita me täällä edustamme?
Ville Auvinen vastasi puheenvuoroon sanomalla, että myös moni konservatiivi kohtaa asian arkielämässään työnsä tai perheensä kautta.
– Siksi Ruusukallion puheenvuoro oli lähes loukkaava.
Auvisen mielestä kirkolliskokouksen olisi helpompi jatkaa keskustelua, jos kyse olisi ”vain raamatuntulkinnasta”.
– Mutta kyse on raamattunäkemyksistä, jotka ovat kaukana toisistaan. Ajattelemme eri lailla siitä, mitä ovat synti, armo, rakkaus, kirkko ja teologia, ja kuka ja millainen Jumala on. Miten voisimme silloin päästä lähellekään yhteistä näkemystä Jumalan asettamasta avioliitosta? Auvinen sanoi.
Tapio Luoma ukkosesta: ”Taivaskin tuntuu puhuvan”
Sammeli Juntunen sanoi, että kirkolliskokouksen suuri vastuu edellyttää ennen kaikkea rauhallista järjenkäyttöä.
– Ei meidän pidä muuttaa kirkon avioliittokäsitystä, koska nykytilanne tuntuu ihmisistä pahalta. Meidän on etsittävä Jumalan tahtoa Raamatusta ja tunnustuskirjoista, Juntunen sanoi.
Hanna Mithiku vastasi:
– On silmiä avaavaa, että Juntunen leimaa puheen elämästä tunnepuheeksi. Ajatteleeko Juntunen, että rakkaus voidaan kirjoittaa paperille ja tarkastella sitä siitä sitten?
– En ajattele, Juntunen kuittasi.
Kahden viikon päästä arkkipiispana aloittava Tapio Luoma sanoi, että valiokunnan esitys kunnioittavan keskustelun edistämisestä ei välttämättä ole niin hampaaton kuin ensin voisi luulla.
– Emme voi sivuuttaa keskustelua.
Samassa istuntosalissa kaikui voimakas ukkosen jyrähdys.
– Taivaskin tuntuu puhuvan, Luoma sanoi ja sai aikaan naurunremakan.
– Mikään päätös ei katkaise ajatuksia eikä tunteita. Olisiko nyt jopa niin, että tämä kaikki on osa hengellistä matkaa, johon Jumala on meidät johdattanut? Prosessi jatkuu sekä kirkossa että meissä itsessämme, Luoma sanoi.
Meri-Anna Hintsala totesi, että avioliitto on teologisesti Jumalan siunauksen asia, ei sukupuolen asia. Hänen mukaansa avioliitto ei ole muutoksessa, mutta sukupuoli ja seksuaalisuus ovat. Marjaana Toiviainen sanoi olevansa valmis kompromissiin. Hän sanoi pitäneensä ennen omaa uskontulkintaansa ainoana oikeana.
– Mutta en halua kilpailla siitä, kuka meistä on oikeassa.
Rolf Steffansson kertoi iloitsevansa siitä, että edustajilla on edes jostain yhteinen näkemys.
– En ole kuullut poikkeavaa sanaa siitä, että kunnioittavaa keskustelua halutaan kehittää.
Uutista täydennetty 18.5. kello 15.00 kuvauksella kirkolliskokouksen keskustelusta ja tiedolla siitä, miten piispat äänestivät.
Kuva: Pasi Leino
Lue myös:
Sateenkaaripapit reagoivat kirkolliskokouksen äänestykseen: ”Jatkamme kaikkien parien vihkimisiä”
Kolumni: Valiokunta perustelee avioliittoa tunnustuskirjoilla ja jättää sielunhoidon sivuun
Meri-Anna Hintsalan blogi: Avioliitto on Jumalan siunauksen asia, ei sukupuolen asia
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.