Pernjärven rannalla Ystävyyden Majatalossa nautitaan keittolounasta ja keskustellaan. Yhteisön perustaja Daniel Nylund myhäilee pöydän päässä musta t-paita yllään. Siinä lukee gratitude, kiitollisuus.

Salon Kruusilassa 1980-luvulta lähtien toiminut Ystävyyden Majatalo tunnetaan yhteisön voimaan luottavana paikkana, jossa ihmiset voivat toimia ja toipua. Nylund on osallistunut teologisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin vuosikymmeniä kirjoissaan, blogissaan ja sosiaalisessa mediassa. Hänen ajattelunsa on kerännyt sekä ihailijoita että arvostelijoita.

Siirrymme rantaterassin oleskelutilaan, mistä löytyy sekä Nylundin lukunurkka että hänen rakentamansa pizzauuni. Nylund silmäilee lempeästi ympärilleen ja ryhtyy kertomaan lapsuudenkotinsa hengellisestä maisemasta. Sieltähän kaikki alkaa.

Ruotsinkieliseen helluntailaisperheeseen syntyneen Nylundin isä oli ankaran fundamentalistinen saarnamies vailla itsekritiikin armolahjaa. Nylundin ”depressiivinen, karjalainen äiti” sen sijaan kantoi sisällään protestin siementä.

– Äiti oli piilokapinallinen. Minä lähdin toteuttamaan sitä kumouksellisuutta, mitä äiti ei ikinä uskaltanut.

Hippiseurassa käydyt keskustelut olivat aivan eri maailmasta kuin lapsuuden yhteisön kommunikaatio

16-VUOTIAANA Nylundin kaipaus vapauteen herätti tiukkarajaisen yhteisön huolen. Hän oli polttanut tupakkaa, juonut olutta ja seurusteli ei-uskovan tytön kanssa. Suljetun oven takana Nylund joutui sydäntä särkien kuulemaan, kuinka hänen oma isänsä itku kurkussa linjasi, että Daniel on nyt jätettävä saatanan haltuun.

Tarinan kertaaminen saa Nylundin vaivaantumaan, koska hän ei halua esittäytyä uhrina. Kertomus on silti olennainen taustakangas etsijän myöhemmille vaiheille.

– Hippikommuunissa käydyn vilpittömän ja syvästi henkilökohtaisen keskustelun jälkeen ymmärsin, että tästä hengellisyydessä on kysymys: Missä kaksi tai kolme etsivät vuorovaikutuksessaan tietä, totuutta ja elämää, siellä Hän on läsnä.

Hippiseurassa käydyt keskustelut olivat aivan eri maailmasta kuin lapsuuden yhteisön kommunikaatio.

– Siellä kaikki puhuttiin jotenkin Jumalan kautta ja Jumalalle, mutta kuitenkin epäsuorasti muille. Se tuntui minusta kierolta.

Nylund kertoo tuolloin oppineensa erään hengellisyytensä peruskriteereistä. Jos hengellinen kokemus ei vaikuta mitenkään kokijansa ihmissuhteisiin, sillä ei ole mitään merkitystä.

Nylund pohtii hetken, kärjistääkö hän liikaa. Viiden sekunnin jälkeen hän nyökkää.

– Ei. Kyllä se minusta noin on.

Ensimmäisen hippikommuunin jälkeen Nylund tutustui amerikkalaisiin ”jeesushippeihin” ja löysi heidän kauttaan arjessa toimivan 
opetuslapseuden.

– Tajusin, etten minä mikään luopio ollut. Jeesusta minä olin halunnut seurata koko ajan.

HENGELLISYYTEEN LIITTYVÄN oivalluksensa myötä Nylund valitsi yhteisöelämän elämänsä johtoteemaksi. Sitä unelmaa hän on rakentanut monien yritysten kautta ja nyt kohta 40 vuotta Ystävyyden Majatalossa. Hänen vaimonsa Soile Lehti jakaa hänen näkynsä. Hän on nyt Majatalon toimari ja yhteisöllisen elämäntaidon harjoittelun ohjaaja.

– Teini-iän hippikokemuksista rakentui uusi pohja arjen hengellisyydelle. Kaikki sellainen, mikä vie siitä kauemmas, kyllästyttää minua saman tien.

Nylund toteaa, että ehkä juuri siksi rivissä istuminen ja toisten niskakarvojen katsominen ei ole koskaan ollut hänen juttunsa.

– Vielä ei ole löytynyt sellaista seurakuntaa, että kokisin sen asetelman omakseni. Nuorempana toki osallistuin 
luennoitsijana samaan asetelmaan, mutta ei sekään pitkän päälle ollut minulle terveellistä. 

Fundamentalistista asennetta on ihan joka kuplassa

Nylundin laajaan kirjalliseen tuotantoon mahtuu monenlaista: New Age -liikehdinnän kritiikin kritiikkiä, pohdintoja teologiasta, terapiasta, kohtaamisesta, häpeästä, kateudesta jne. Viimeksi Nylund on julkaissut kirjat uhriutumisen kulttuurista sekä teoksen Mestari Eckhart ja Eckhart Tolle – Arjen hengellisyyttä etsimässä. Siinä Nylund peilaa keskiajan mystikon ajattelua omaan jumalakuvaansa ja nykypäivän hengellisen influensserin, Eckhart Tollen opetuksiin. Jälkimmäistä Nylund pitää yhtä todellispakoisena kuin kristillistä ylihengellisyyttä. 

Kirjoittajana Nylund kokee joskus olleensa etuajassa.

– Löysin juuri vanhan Pelastusarmeijan lehden. Siinä haastattelija kuvasi, että minulla on tyhjiötutka. Hänen mukaansa vaistosin sen, mitä keskustelusta puuttuu, ja kirjoitin siitä.

Ystäväkirjeet ja kirjat ovat levinneet maailmalle ja nauttineet yllättävääkin arvostusta.

– Kun kritisoin vuosituhannen taitteessa terapiakulttuuria ja medikalisaatiota, muistan että joku olisi halunnut käyttää sitä väitöskirjansa lähdemateriaalina. Kristityn kasvu ry:n julkaisema vihkonen ei kuitenkaan kelvannut lähdeluetteloon, joten kirjoittaja pyysi lupaa ottaa ajatukseni omaan piikkinsä. Näin on tapahtunut joidenkin muidenkin Ystäväkirjeiden kanssa. Turhamaisuuteni siitä kärsi, ei itse asia, mutta sellainen on ammattiamatöörin kohtalo.

Nyt Nylundilta on valmistumassa teos Ex-fundamentalistin testamentti – Metamoderni johdanto Aikuisten Raamattuun. Siinä hän pyrkii hahmottamaan fundamentalismin historiaa eräänlaisena paniikkireaktiona modernismiin.

– Hahmotan metamodernin ajattelun mahdollisuuksia. Arvostelen fundamentalisteja siitä, että he puhuvat kuin tietäjät vaikka kutsuvat itseään uskoviksi.

– Uskovien kanssa voi keskustella ja oppia, vaikka uskoisivat mihin. Tietäjiltä pitää vain ottaa vastaan, vaikka itse eivät sitä tee.

Toisaalta Nylund ruotii myös liberaaleiksi luonnehdittuja.

– Fundamentalistista asennetta on ihan joka kuplassa. Jos fundamentalistit harjoittavat hengellistä väkivaltaa, niin on liberaalienkin tapa puhutella fundamentalisteja joskus ihan koulukiusaajatasoa. Ainakin netissä keskustelu on rumaa ja vastenmielistä.

NYLUND PYRKII hahmottelemaan uutta uskovaisuutta, jossa Raamattu ja Jumala otetaan kokonaisvaltaisen vakavasti, mutta ei fundamentalistisesti.

Tuuli hioo järven pintaa. Nylund katsoo maisemaa.

– Viime pääsiäisen jälkeen olen huomannut tehneeni ison erehdyksen elämässäni.

Nylund huokaa syvään ja liikuttuu silminnähden. Ääni särkyy.

– Elämme aikaa, jolloin kosminen orpous ja mihinkään kuulumattomuus satuttavat ihmisiä. Ihmiset ovat niin yksin, että olen alkanut katsoa vanhoja traditioita uudella tavalla.

–Suuret, vanhat perinteet ovat suojelleet ihmisten oikeutta elää kiitollisina pientä haurasta elämäänsä. Toistuvat rituaalit ja uskontunnustukset ovat antaneet turvalliset rajat pienelle arkiselle luottamukselle. Mitä tulee tilalle, jos kaikki se vaan hajoaa taivaan tuuliin? Kaikki eivät kestä liian pirstaleiksi hajonnutta todellisuutta.

Vaikka Nylund on rakentanut yhteisöllisyyttä ja tarjonnut kokemusta siitä sadoille, ehkä jopa tuhansille, hän kertoo laiminlyöneensä yhteisön pysyvyyttä. Ystävyyden Majataloa hän luonnehtii läpikulkuyhteisöksi. Siihen hän haluaa tehdä varovaisen korjausliikkeen.

– Mutta henkilökohtaisemmin suren sitä, etten itse kuulu mihinkään historialliseen jatkumoon, hengelliseen yhteisöön tai juurevaan traditioon, jonka osana eläisin. Olen eksynyt näistä perinteistä liian kauas.

Nylund huokaa, että nuoren aikuisuuden yritys kuulua johonkin päättyi niin kipeästi, ettei hän yhteisöajattelustaan huolimatta ole itse osannut sitoutua mihinkään.

– Olen ollut liian kipeä ja ylpeä individualisti. Se tuntuu nyt surulliselta.

Mulla on ollut ja on rikas ja hyvä elämä

VIIMEISET VIISITOISTA vuotta Nylund on elänyt syövän kanssa. Viime keväänä se ”muuttui häijyksi”.

– Olen jumpannut sen ajatuksen kanssa, että kuolema on tullut lähemmäksi elämää. Se on saanut kaiken näyttämään kirkkaammalta ja hetket tarkoituksellisemmilta.

Jo nuorena hän kävi keuhkokuumeen takia lähellä kuolemaa.

– Sairaalassa hallusinoin kaksi hahmoa, jotka olivat kanssani pari vuorokautta. Ne kannattelivat, vahvistivat ja rakastivat minua. Sen jälkeen en ole pelännyt helvettiä tai kadotusta. Lohduttajien viesti oli lempeä ja täynnä ehdotonta rakkautta.

Nyt uusien syöpähoitojen alkaessa Nylund näki unen.

– Luokseni tulivat jälleen nuo kaksi hahmoa. Ne tulivat niin lähelle kuin saivat ja lauloivat valtavalla intensiteetillä syöpälääkettä kehooni. Sen jälkeen ne vain katsoivat minua rakastavasti. Sain siitä valtavasti lohdutusta ja voimaa.

Nylund katsoo tulevaan luottavaisin mielin.

– Mulla on ollut ja on rikas ja hyvä elämä.

Tässä vaiheessa olennaiseksi nousee jälleen t-paita teksteineen. Gratitude, kiitollisuus.

– En minä tätä vahingossa päälleni laittanut, Nylund hymyilee.

Ilmoita asiavirheestä