Diakin eli Diakonia-ammattikorkeakoulun 20-vuotisjuhlia on vietetty Helsingin Kalasataman uuden kampuksen avajaisilla. Kampukseen kuuluu myös kappeli.
Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlmanin suunnitteleman valoisan rakennuksen alakerrasta löytyy melkein kullanvärisenä kiiltävä metalliovi, jonka kädensijat ovat kaksi nahalla peitettyä köysilenkkiä. Hauskaa, kuin olisi painisaliin menossa.
Sisällä aukeaa koruton valkoinen tila, jota hallitsevat mustien kevyiden tuolien rivit sekä kaksi suurta ja raskaanoloista myllynkiveä muistuttavaa kattovalaisinta.
Pyhästä tilasta kappelissa muistuttavat alttarin kirjankokoinen ikonijäljitelmä sekä pienelle korokkeelle nostettu krusifiksi. Alttarikaide on selkeä valkoinen rakennelma.
Luentosalia muistuttavassa kappelissa on tällä kertaa elämän jälkiä, jotka nostavat hymyn kävijän huulille.
Puhujakorokkeelle on unohtunut vaaleanpunainen tutti. Krusifiksin viereen on jätetty tyhjä virolainen energiajuomatölkki, yhden tuolin vierellä on tyhjäksi juotu pahvinen kahvimuki.
Niina Palorannan kauniit vihreät tekstiilit kertovat myös kasvusta ja elämästä.
Käsinmaalatut lamput
Taiteilija Vilmalotta Olivia Schafhauser sai tehtäväkseen maalata taideteoksensa arkkitehdin suunnittelemiin valaisimiin.
– Valaisimet ovat hauraita, osittain kipsiä. Työmaalla miehet rakensivat telineet niiden alle, koska niitä ei voinut laskea reunoilleen pöydälle tai lattialle. Työskentelin niin että ne olivat ylösalaisin, toisinpäin kuin nyt katossa, hän kertoo.
Schafhauserin suurikokoisissa voimakkaissa maalauksissa ihmiset ovat fragmentteja. Kuvassa saattaa olla myös valkoisia kukkia, lilja tai kalla. Näin myös kappelin lamppujen kuvissa.
Diak on paikka, jossa ihmiset eri kulttuureista ja lähtökohdista opiskelevat kohtaamaan muita ihmisiä. Kansainvälisyys, eri etnisistä ja uskonnollisista taustoista tulevat ihmiset ovat läsnä taiteilijan teoksissa.
Kappelin teosten symboliikka liittyy myös kirkollisiin väreihin ja symboleihin sekä Kalasatamaan, kuten vesi, kala ja joutsen.
Pyhän tilan taideteoksina Schafhauserin lamput ovat nuorten ympäristöön erityisen sopivia – niissä on jotain rajoja rikkovaa, jotain kaunista ja jotain kömpelöä, uutta etsivää.
Hän kertoo taiteestaan sanoin, joiden soisi näkyvän kappelissa vaikka huoneentauluna:
– Tahto taistella paremman tämän päivän ja huomisen puolesta, vaikeuksienkin keskellä. Tarttua kiinni valon voimaan, positiiviseen energiaan. Päästää irti vääristä kahleista ja negatiivisista voimista. Uskaltaa.
Diakin juuret ovat Aurora Karamzinin perustamassa diakonissojen oppilaitoksessa. Karamzin oli aikoinaan myös merkittävä taidemesenaatti. Tavallaan Diak jatkaa nyt tätä kulttuurityötä, sillä Schafhauserin näyttely on ensimmäinen kampuksen vaihtuvista taidenäyttelyistä.
Kuva: Seppo Sirkka. Vilmalotta Olivia Schafhauserin käsin maalaamat lamput.
Lue myös:
Diakin pääkaupunkiseudun toimipisteet Kalasataman kampukseen
Diakin uusi toimitusjohtaja on Tapio Kujala
Ilmoita asiavirheestä