Vankilatyössä ammattitaitoon kuuluu kyky vetää selkeät rajat oman elämän ja asiakkaiden kohtaloiden välille. Tämän on urallaan oppinut Anneli Helminen, joka on työskennellyt Naarajärven vankilassa jo 35 vuotta.
Helmisen työura alkoi Lahdesta nuorten parissa tehdystä jengityöstä. Sitä kautta hän päätyi vankien sielunhoidon pariin.
Pian eläkepäiville vetäytyvä diakoni on koulutukseltaan myös psykoterapeutti. Koulutus ja työkokemus ovat tuoneet tietoa ja taitoa siihen, miten työssäjaksamista ja työkykyä voi hoitaa työuran eri vaiheissa.
– Työkokemus on kasvattanut ammattitaitoa siinä määrin, etten kanna työasioita kotiini enää ainakaan kovin paljon. Aikanaan työnohjaus toi suuren avun tähän ongelmaan.
Työnohjauksessa vankialadiakoni jakaa toiselle ammattilaiselle työn tuomaa kuormaa. Hän saa puhua pois mielestään niitä asioita, joita ei voi ilmaista kenellekään muulle vaitiolovelvollisuuden vuoksi.
Yksilöllistä sielunhoitoa ja juoksevia asioita
Vankiladiakoni vastaa vankien sielunhoitotyöstä, mikä tarkoittaa sielunhoitopalvelujen ja hengellisen kuntoutustoiminnan järjestämistä. Työtä tehdään tiiviisti seurakuntien, uskonnollisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.
Helmisen tavanomainen työviikko sisältää pääsääntöisesti yksilötapaamisia, mutta myös ryhmien vetämistä. Mukaan mahtuu viikkopalavereita ja moninaisten juoksevien asioiden hoitamista. Helmisen päätehtävä on kuitenkin tarjota keskusteluapua vankien mieltä painavien asioiden käsittelyyn.
– Sielunhoitokeskusteluiden sisällöt ovat yleensä hyvin syvällisiä. Välillä käsittelemme hyvinkin rankkoja ja raskaita asioita.
Perhekuntoutusta ja rikosten ennaltaehkäisyä: ”Toivo uhkaa jäädä häpeän jalkoihin”
Helminen toimii myös vankilan perhetyön yhdyshenkilönä. Hän järjestää perhekuntoutusta vanhemmuuteen ja parisuhteisiin liittyen. Työhön kuuluu yhteydenpitoa vankien omaisten kanssa.
Helminen työskentelee tilanteissa, joissa käydään läpi avioeroon tai esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan liittyviä teemoja. Elämän kriisit ovat väistämättä läsnä vankilatyössä.
– Siihen kuuluu suruviestien välittäminen ja surutyön käsittely. Järjestän myös debriefing-istuntoja ja teen traumatyöskentelyä.
Vankiladiakoni pyrkii omalla työllään myös puuttumaan rikosten uusiutumiseen. Helminen tekee paljon rikollisuutta ehkäisevää työtä sekä yksilöiden että ryhmien kanssa.
Ajatusta muutoksesta on usein vaikea kääntää teoiksi. Helminen on huomannut, että vankilassa toivo uhkaa usein jäädä syyllisyyden ja häpeän jalkoihin. Nämä teemat toistuvat keskusteluissa.
– Keskitymme käytännössä vankien ihmisarvon, toivon ja anteeksiannon löytämiseen.
Helmisen työssä vaaditaan paneutumista ja keskittyvää läsnäoloa. Kun vanki tai tämän läheinen alkaa avata sisintään, ollaan elämän ydinasioiden äärellä.
– Sanoisin, että keskittyvän läsnäolon vaatimuksessa on työni rikkaus ja raskaus.
Iän myötä muisti kuormittuu herkemmin
Käytännössä vankiladiakoni työskentelee omassa työhuoneessa. Työ on paljolti istumatyötä asiakastilanteissa ja tietokoneella.
– Palaudun työstäni fyysisesti ja henkisesti käymällä vesijumpassa, itämaisessa tanssissa, rantasaunassa ja avantouinnissa. Kaikkein suurin voimavara ja iloa tuova asia on lapsenlapseni kanssa oleminen ja touhuaminen.
Ikä tuo väistämättä muutoksia työntekoon. Pelkästään fyysinen stressistä palautuminen kestää pidempään, vaikka toisaalta iäkkäämpi työntekijä on usein myös taitavampi käsittelemään kuormitustilanteita.
Helminen on kiinnittänyt vuosien myötä huomiota esimerkiksi siihen, että muisti kuormittuu aiempaa herkemmin.
– Unohduksia tulee, varsinkin jos tehtäviä on paljon.
Kaikkea ei onneksi tarvitse muistaa ja hoitaa yksin.
– Teemme vankilan erityistyöntekijöiden kanssa tiimityötä, jossa jaamme yhdessä tehtäviä ja suunnittelemme toimintoja.
”Jumalalta olen saanut armon ja viran”
Rikosseuraamuslaitoksessa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Usein niiden tarkoituksena on tehostaa työtä, mutta joskus tehdään myös työtä hankaloittavia päätöksiä.
– Välillä tuntuu, että organisaatiomuutoksissa unohtuu huomioida niiden vaikutus varsinaiseen perustyöhön. Omaa työtäni on viime vuosina vaikeuttanut esimerkiksi pääsyn epääminen vankitietojärjestelmään.
Muutosten keskellä Helmistä on auttanut keskittyminen asiakkaisiin ja kyky kiinnostua heidän kokemuksistaan kerta toisensa jälkeen.
– Työssäni tärkeimpiä voimavaroja on kiinnostus ihmiseen ja elämänkokemusten moninaisuuteen. Iloitsen siitä, että voin olla kappaleen matkaa rinnalla kulkijana, ihminen ihmiselle. Jumalalta olen saanut armon ja viran!
Vankilatyössä jaksamisessa korostuvat esimiehen ja työyhteisön tuki sekä työpaikan henki
Työn merkityksellisyyden kokemus nousee kyselyissä tärkeimmäksi vankilatyöntekijöiden työkykyä kannattelevaksi tekijäksi. Tämän osalta vankilatyöntekijät eivät poikkea kirkon muista työntekijäryhmistä.
Vankilatyöntekijät tuovat esiin muita kirkon työntekijöitä vähemmän ongelmia, joita tuottaa avoimuuden puute ja ongelmiin puuttumattomuus työyhteisössä. Ilmiö saattaa kertoa siitä, että vankilatyötä tekevien koulutuksessa ja työssä painottuvat erityisesti vuorovaikutustaidot. Niihin kuuluu kyky keskustella myös työn nurjista puolista.
Kun asiakastyö on vaativaa ja kuormittavaa, työntekijän voimavarat eivät saisi kulua esimiehen ja johdon toiminnan aiheuttamiin ristiriitoihin. Esimiehen tuki ja joustavuus ovat yhteydessä siihen, miten yksittäinen vankilan työntekijä jaksaa huomioida työtoverinsa ja auttaa heitä jaksamaan työssään. Tämä taas auttaa koko työyhteisöä voimaan paremmin.
Työntekijöiden suhteet vaikuttavat vankilatyöntekijöiden työssäjaksamiseen korostuneesti. Kun työ keskittyy asiakaskontakteihin, on vaarana, että kaikki linnoittautuvat puurtamaan omissa työhuoneissaan. Kuitenkin työyhteisön vahva yhteishenki näkyy vankiloissa yleisesti työmotivaation lisääntymisenä ja avuliaisuutena työtovereita kohtaan. Kyselyissä vankilatyöntekijät toivovat työpaikoille yhteenkuuluvuutta, yhteistä aikaa ja yhteishenkeä lisäävää toimintaa rennossa ilmapiirissä.
Vankilan työyhteisö osallistuu tyypillisesti ryhmätyönohjaukseen, missä on mahdollisuus käsitellä työyhteisön vaikeita tilanteita, kehittämistarpeita ja vahvuuksia. Työnohjaus on parhaimmillaan keino parantaa yhteenkuuluvuutta ja johtamista, mutta toimiakseen se edellyttää kaikilta jäseniltä sitoutumista. Vaativassa asiakastyössä vankien ongelmat ovat etusijalla, mutta työntekijältä edellytetään kykyä rajata työtä omaa jaksamista, ammatillista kiinnostusta ja tarpeita kunnioittaen.
Vankilatyöntekijä voi hyvin kun hän:
• Panostaa ja sitoutuu työnohjaukseen, jossa työn taakkaa voi jakaa
• Osallistuu työyhteisön yhteisiin hetkiin ja jakaa arkea työtovereidensa kanssa
• Rakentaa toimivaa suhdetta esimieheen
• Antaa johdolle rakentavaa palautetta
• Opettelee rajaamaan työminän työajalle
• Harjoittelee läsnäolon taitoa ja nauttii merkityksellisestä työstä
Lähteet:
Saila Anolin: Diakoniatyössä jaksaminen ja työyhteisön tukeminen. Opinnäyte erityisdiakoniatyötä koskien. Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2013.
Saila Anolin & Siru Valli: Erityisdiakoniassa suoritettu asiakastyytyväisyyskysely. Diakoniatyöntekijöiden liitto ry, 2011.
Riitta Helosvuori, Esko Koskenvesa, Pauli Niemelä & Juhani Veikkola (toim.): Diakonian käsikirja. Kirjapaja Oy, 2002.
Kuva: Ira Honkonen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.