Diakoniatyöntekijät tekevät asiakkaiden kanssa jatkuvasti oikaisuvaatimuksia Kelan laittomiin toimeentulotukipäätöksiin, ja ne menevät lähes aina läpi. Miksi vääriä päätöksiä tehdään niin paljon ja valituksen läpi saamisen tarvitaan ammattilaista, diakoniajohtaja Seppo Sulkko kysyy.
Diakoniatyön asiakkailla on vahva kokemus siitä, että yhteiskunnan palveluiden yhdenvertaisuusperiaate johtaa usein käytännössä syrjäytymiskierteeseen. Kun yksilön elämäntilanne ei mahdu säädettyihin normeihin, hän jää vaille riittävää apua eikä hänen hätäänsä kuulla.
Tämä on käynyt selväksi Kirkkopalveluiden diakoniajohtajalle, joka on kiertänyt kahdeksan vuotta seurakunnissa eri puolilla Suomea tekemässä diakoniatyön asiakkaille bikva-haastatteluja. Kyseessä on Tanskasta Suomeen rantautunut asiakaslähtöinen tapa arvioida organisaation työtä.
Bikva-mallissa tehdään aluksi ryhmähaastattelu, johon osallistuu 6–10 diakonityön asiakasta. Haastatteluryhminä on ollut esimerkiksi yksinhuoltajia, köyhiä lapsiperheellisiä, pysyvästi talousvaikeuksiin joutuneita, yksinäisiä ikäihmisiä, säännöllisesti ruoka-avun piirissä olevia, omaishoitajia, mielenterveyskuntoutujia sekä vankila- ja päihdeputkessa eläviä nuoria aikuisia.
Haastatteluja on tehnyt Sulkko työparinsa kanssa. Valmiita kysymyksiä ei ole, jolloin esiin voi nousta yllättäviäkin asioita. Lisäksi haastattelijat voivat nostaa keskusteluun diakonian työtiimin toivomia aiheita.
Ryhmähaastattelusta tehdään tarkka muistio, joka käydään läpi diakonian työtiimin kanssa. Sitten molemmat muistiot käydään vielä läpi johtoryhmän kanssa.
Seppo Sulkko on toteuttanut kahdeksan vuoden aikana seurakunnissa 30 bikva-haastattelua 20 eri paikkakunnalla.
Kaikkein köyhimmät eivät hyödy lainkaan lapsilisistä
Toimeentulon vaikeudet ja rakenteellinen köyhyys nousivat haastatteluissa vahvasti esiin kaikissa eri diakonian asiakasryhmissä. Rakenteellisella köyhyydellä Sulkko viittaa esimerkiksi siihen, että jos ihminen putoaa pidemmäksi ajaksi toimeentulotuelle, sieltä on hyvin vaikea nousta.
– Pienetkin tulot vähennetään heti toimeentulotuesta, ja lisäksi eri tukimuodot leikkaavat toisiaan. Esimerkiksi lapsilisistä kaikkein köyhimmät perheet eivät hyödy lainkaan, koska lapsilisä vähennetään toimeentulotuesta, Sulkko sanoo.
Lisäksi Kela vaatii ihmisiä muuttamaan pienempiin tai edullisempiin asuntoihin, jotta nämä saisivat täysimääräisen asumistuen, vaikka paikkakunnalla ei olisi ainuttakaan tällaista asuntoa tarjolla.
Viimesijainen tuki saatetaan myös evätä, jos henkilöllä on omaisuutta, vaikka se ei olisi realisoitavissa. Tyypillinen esimerkki on Sulkon mukaan peritty mökki maaseudulla, jota kukaan ei osta. Silti se voi estää ihmistä saamasta kipeästi tarvitsemiaan tukia.
– Yksilöllinen auttaminen on poliittisesti vaikeaa. Yhdenvertaisuusperiaate on helpompi. Sanotaan vaan, että meillä on nämä normit ja jos et niihin mahdu, ei voi mitään. Todella monet diakoniatyön asiakkaat kokevat jääneensä ongelmineen aivan yksin.
Silmiinpistävää haastatteluissa oli myös se, että köyhän ihmisen elinpiiri on pieni: vain se alue, jonne voi kävellä.
Avusta ei saa tietoa, se evätään tai se ei kohdennu oikein
Monen diakonia-asiakkaan köyhyyskierre saa alkunsa kriisistä, vakavasta sairaudesta tai vammautumisesta, joka vie työkyvyn. Akuuttia hoitoa ja kriisiapua on tarjolla hyvin, mutta sen jälkeen ihmiset kokevat Sulkon mukaan usein jäävänsä heitteille.
– Erityisen suuria ongelmia on mielenterveyspuolella ja vammaispalveluissa sekä ikäihmisten hoidossa. Avusta ei saa tietoa, se evätään tai se ei kohdennu oikein. Järjestelmä määrittelee itse itsensä usein raha edellä eikä asiakkaiden todellisia tarpeita välttämättä huomioida.
Väliinputoajia ovat Sulkon mukaan myös neuropsykologisista pulmista kärsivien lasten perheet. Omaiset uupuvat.
– Perheenäidille saatetaan tarjota ruuanlaittoapua, jota hän ei tarvitse, mutta ei lastenhoitoapua, jotta hän pääsisi hoitamaan omia asioitaan. Järjestelmään voidaan kirjata, että perhettä on autettu, vaikka se ei itse koe saaneensa apua.
”Hyväksi toiminnaksi mielletään se, mistä tulee vähiten kuluja”
Sotepalveluihin on Sulkon mukaan vähitellen pesiytynyt niin sanottu poislähettämisen kulttuuri, jolla on tehty helpommaksi käännyttää avuntarvitsijoita.
– On karua, että hyväksi toiminnaksi mielletään se, mistä tulee vähiten kuluja, vaikka karsimalla ei saavuteta vaikuttavuutta saati isompia ongelmia ennaltaehkäiseviä tuloksia.
Myös työntekijät turhautuvat, kun eivät saa tiukan talouskurin vuoksi tehdä työtään hyvin.
– Esimerkiksi psyykkisen puolen asiakasta ei saa ohjata osastohoitoon ja tapaamiskerratkin on tiukasti rajattu, vaikka hän söisi yksin kotona psyykenlääkkeitä ja kulkisi kadulla sekaisin kirves kädessä.
Riesana laittomat toimeentulotukipäätökset
Haastatteluissa nousi esiin myös tukien hakemisen vaikeus ja digisyrjäytyminen. Jos ihmiseltä menee luottotiedot, hän ei välttämättä saa pankkitunnuksia. Ilman niitä Suomessa on lähes mahdotonta hoitaa virallisia asioita.
– Kaikilla ei myöskään ole älypuhelimia tai nettiyhteyttä. Lisäksi osaamisen ja jaksamisen vaikeudet nousevat esteeksi nettiasioinnille, Sulkko sanoo.
Jos etuushakemuksesta unohtaa yhdenkin klikkauksen, siitä voi seurata Sulkon mukaan kielteinen tukipäätös. Asiakkaita ei useinkaan neuvota riittävästi, eikä tukimahdollisuuksista kerrota avoimesti.
– Diakoniatyöntekijät tekevät asiakkaiden kanssa jatkuvasti oikaisuvaatimuksia Kelan laittomiin toimeentulotukipäätöksiin ja ne menevät lähes aina läpi. Kummallista on, että asiakkaalle väärää päätöstä vain pahoitellaan ja oikaisuvaatimuksen tekemiseen tarvitaan ammattilainen.
”Sote-uudistuksen vilpitön pyrkimys on korjata järjestelmän valuvikoja”
Uusille hyvinvointialueille perustettavat sotekeskukset pyrkivät ratkaisemaan ongelmia. Niissä saman katon alle tulevat sekä sosiaali- että terveyspalvelut, ja niihin palkataan palveluohjaajia. Riittää, kun tulee yhdestä ovesta sisään.
– Kun ihminen saa heti kunnolla apua, ongelmat eivät kasaannu. Tämä vähentää inhimillistä kärsimystä ja säästää rahaa, Seppo Sulkko sanoo.
– Siirtymäkausi vie paljon resursseja, joka on pois asiakastyöstä. Lisäksi työntekijäkato on sote-alalla suuri ongelma. Mutta sote-uudistuksen vilpitön pyrkimys on korjata järjestelmän valuvikoja.
Pienikin muutoksen mahdollisuus herättää toivon
Diakonia-asiakkaat arvostavat sitä, että diakoniatyöntekijöillä on aikaa keskustella ja paneutua kokonaisvaltaisesti ihmisten elämäntilanteisiin. Monet myös yllättyvät, mitä kaikkea muuta diakonialla on tarjota: vertaistukea, leirejä, vapaaehtoistyötä, yhteisiä ruokahetkiä ja retkiä.
Lemmikit ja ystävät ovat haastatelluille iso voimavara. Kun ihminen alkaa uskoa pienenkin muutoksen olevan elämässään mahdollinen, hänessä herää toivo. Lisäksi kadotettu omanarvontunto voi alkaa palautua pienestäkin: vaikka siitä, kun joku kertoo kaivanneensa sinua viime viikon ruokailussa.
Kirkkopalvelut omistaa Kotimaa-lehteä kustantavan Sacrum-Kotimaan.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä