Kotimaan diakoniaraatilaiset kertovat, mihin sellaisiin tarpeisiin diakoniatyö vastaa, joihin pelkkä sosiaalityö ei riitä.
Esiin nousevat esimerkiksi sellaiset iskusanat kuin joustavuus, kokonaisvaltaisuus, lohtu, kiireetön kohtaaminen, etsivä työ, kristillinen ihmiskäsitys, rukous, sielunhoito, pyhyys ja armo.
”En etsi syitä ahdinkoon, vaan kysyn, miten sieltä pääsisi pois”
Helena Salminen, diakoni, Jämsän seurakunta
Pyrin tekemään työtäni kristillisestä ihmiskäsityksestä käsin. Jokainen ihminen on luotu, langennut sekä ainutkertainen, suuri ihme, rakastettu. Jokaisen elämällä on tarkoitus. Haluan tuoda toivoa. En etsi syitä ahdinkoon, vaan kysyn, miten sieltä pääsisi pois.
Diakoniatyö ei ole lakisääteistä, siksi se on joustavaa ja asiakkaan koko tilanteen huomioivaa. Päätökset voidaan tehdä useimmiten nopeasti.
Voin rukoilla asiakkaan puolesta asiakkaan kanssa tai yksikseni ennen tai jälkeen tapaamisen ja tapaamisen aikanakin. Työhuoneessani on esillä risti, raamattu ja kynttilä, ja seinällä diakonikirja. Usein pidän myös kaulassani ristikorua.
Diakoniatyön luonne on etsivää: tehdään sitä, mitä kukaan muu ei tee. Nostetaan esille parannusta vaativia asioita. Ollaan yhteydessä eri tahoihin, verkostoidutaan. Tehdään aloitteita. Parhaimmillaan ne voivat tulla lakisääteisiksi, kuten velkaneuvonta. Sielunhoito, rippi, ihmisen arvo, toivo, anteeksianto ja rukous tekevät diakoniatyöstä erityistä.
”Voimme vastata ihmisen tarpeisiin lähes välittömästi”
Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta
Kirkon diakoniatyön erottaa perinteisestä sosiaalityöstä sen raamatullinen perusta: Rakkauden kaksoiskäsky sekä selkeä erottautuminen palvelemaan Jumalaa ja ihmistä lähimmäisenä. Keskiössä on ihminen erilaisine tarpeineen eivätkä laskelmat. Kirkolla on tarjolla erilaista apua vauvasta vaariin.
Diakonian suurin valttikortti on auttamisen nopeus ja tehokkuus. Voimme vastata ihmisen tarpeisiin lähes välittömästi, kun taas Kelan toimeentulotuki tai kaupungin sosiaalityö on jo byrokraattisesti hitaampaa.
Luovuttamattominta diakoniassa on avun ylettyminen sinne missä ei enää muu apu toimi. Kutsumme ihmisiä astumaan kynnyksen yli hakemaan apua ja menemme niihin loukkoihin, minne eivät muut mene. Diakonia on ainutlaatuinen kirkon työmuoto, jonka johtoajatus ei ole vain taloudellisessa auttamisessa tai ruoan jakamisessa, vaan siinä katseessa minkä Jeesus loi Pietariin sanoessaan ”Ruoki minun lampaitani”. (Joh 21:17)
”Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokaisella on erityinen arvo”
Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityö
Diakonia tekee sosiaalityötä kirkon arvoin ja työssä on vahvasti mukana tulevaisuuden rakentaminen ja toivon ylläpitäminen. Diakonian rooliin kuuluu asiakkaan koko elämäntilanteen huomioiminen niin aineellisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Toisinaan rinnalla kulkeminen on arjen toimintojen tukea ja päivän ohjelmoimista vapaaehtoistyössä, istumista nuotiolla elämäntarinoita kuunnellen tai saunahetki leirillä.
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokaisella ihmisellä on erityinen arvo. Kokemus kohtaamisen laadusta jää tapaamiemme ihmisten mieleen. Kaikki viisauden hakeminen on turhaa, jos emme muista Jeesuksen sanoja: ”Ruoki minun lampaitani.”
Diakonian etu on kyky joustaa ja etsiä monipuoliset tavat auttaa. Kun asioita yleensä säätelee normi, voi diakonian ratkaisua ohjata sitäkin enemmän armo. Diakoniatyössä toimimme edunvalvojana ja äänitorvena tapaamiemme ihmisten puolesta, usein ohjauksen ja neuvonnan keinoin.
”Jos ratkaisuja ei löydy, voi aina saada ainakin saada lohdutusta”
Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.)
Aika, kokonaisvaltaisuus ja lohtu tiivistävät mielestäni sen, mikä tekee diakoniatyöstä erityislaatuista sosiaalityön kentällä. Vaikka työ on välillä hektistä, on diakoniatyössä aikaa tavata asiakkaita rauhassa. Ihminen kokee monesti saaneensa apua pelkästään jo sen vuoksi, että hän on tullut kohdatuksi ja kuulluksi – kun jollain on ollut aikaa.
Diakoniatyöntekijän luona on myös tilaa puhua ihan mistä vaan. Vaikka taloushuolet olisivat päällimmäisinä mielessä, voi puhua myös surusta, parisuhteen huolista, päihteiden käytöstä, terveydestä tai vaikka kasvatuksen haasteista.
Ihmisen elämä on kokonaisuus, ja kaikki sen osa-alueet vaikuttavat kaikkeen. Siksi on tärkeää, että on taho, jossa koko vyyhdin voi tuoda esiin. Jos ratkaisuja ei löydy, voi aina saada ainakin saada lohdutusta. Sitä ei taida mikään muu taho tarjota.
”Diakoniatyö on joustavaa ja tarjoaa myös vertaistukea”
Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat
Diakoniatyö voi olla kokonaisvaltaisempaa, sillä siinä on psykososiaalisen ulottuvuuden lisäksi hengellisen näkökulman mahdollisuus. Hengellisyys on työntekijän käytössä, ja seurakuntalaiselle sanoitettu, jos hän niin haluaa.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokaisella on oma ainutlaatuinen arvokkuutensa. Yhdessä olemme olemassa omalla paikallamme toinen toistamme tukien.
Olennaista diakoniatyössä on henkilökohtaisuus, yksilöllisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen. Kokonaisvaltaisuudessa ja rinnalla kulkemisessa kirkon diakoniatyö voi olla sosiaalityötä joustavampaa ja se voi tarjota myös vertaistukea.
Diakoniatyön pitäisi puuttua epäkohtiin, tukea seurakuntalaisia ja kannustaa heitä epäkohtien muuttamiseen.
”Diakoniatyössä kohdataan kiireettä ja kokonaisvaltaisesti”
Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta
Diakoniatyössä ovat erityistä kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus kohtaamisissa, Jumalan ja pyhän läsnäolo sekä joustavuus tapaamisten järjestämisessä ja moninaisen tuen antamisessa.
Kuva diakoniapäivästä Tampereella vuonna 2015: Merja Salonen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.