Millaiset asiat ja tarpeet nousevat diakoniatyön asiakaskohtaamisissa juuri nyt eniten esille? Mihin asioihin diakoniatyön pitäisi saada enemmän resursseja?
Näihin kysymyksiin vastaa nyt Kotimaa-lehden uusi diakoniaraati. Raadissa on mukana kahdeksan diakoniatyöntekijää eri puolilta Suomea.
Akuutteja ongelmia ovat esimerkiksi seuraavat: Kuurot eivät saa tarvitsemiaan tulkkipalveluja, maaseudun vanhukset syrjäytyvät ja nuorilta katoaa elämänhallinta. Yksinäisyys ja päihteet vievät epätoivoon. Yhä useampi tarvitsee käytännön ohjausta ja asiointiapua.
”Arjen sisällyksettömyys passivoi”
Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityö
Yksinäisyys, tarkoituksettomuus ja arjen sisällyksettömyys passivoi monia. Asiakkaat tarvitsevat kannustusta omasta itsestä välittämiseen ja tukea arjen hallintaan. Resursseja tarvitaan kohtaavaan työhön, jolloin asiakkaiden kanssa yhdessä voidaan ratkoa työhön, asumiseen, terveydenhoitoon ja ravitsemukseen liittyviä haasteita sekä opetella tarvittaessa lisätaitoja.
Kelan ja sosiaalitoimen rajapinnat etuisuuksien käsittelyssä eivät toimi toivotulla tavalla ja asiakkaita koskevat päätökset voivat viedä kohtuuttomasti aikaa. Ongelmana on myös palveluiden pirstaloituneisuus. Lisääntyvä joukko ihmisiä tarvitsee palvelua yhden luukun periaatteella. Esimerkiksi voimattomuus tai varattomuus estävät palveluiden hakemisen useammasta paikasta ja eri viranomaisilta.
”Aktiivimalli syrjäyttää kuurot vammaistukea saavat”
Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat
Vammaistyössä nousee nyt esille huoli palveluiden saatavuudesta. Ihmiset miettivät, mistä, miten ja millä kielellä niitä saa ja kenelle ne riittävät. Kun kasvokkaiset palvelut vähenevät ja digitaaliset palvelut lisääntyvät, jotkut kokevat jäävänsä äänettömiksi ja kasvottomiksi. Kelan tulkkauspalvelu on uuden kilpailutuksen myötä muuttunut. Tästäkin nousee huolia. Saako ihminen sellaisen tulkin kuin tarvitsee tai saako tulkkia lainkaan? Työttömyyden hoidossa aktiivimalli syrjäyttää kuurot vammaistukea saavat työttömät palveluiden ulkopuolelle. Vammaistuki oli tarkoitettu yhteiskunnassa selviytymiseen, ei tulonsiirroksi elämiseen. Kuurolle viittomakieliselle pitäisi taata samat mahdollisuudet kuin muillekin kansalaisille.
Leipäjonot ovat pitkiä. Jos diakoniatyöntekijöitä olisi enemmän ja toimeentulotuen jakamisesta vapautuneet kuntien sosiaalityöntekijät lyöttäytyisivät jonottajien kanssa yhteiseen neuvonpitoon, voisi syntyä jotakin uutta. Myös yksinasuvien määrä kasvaa. Diakoniatyöhön on saatava mukaan yksinasuvien omaehtoista näkökulmaa ja kehitettävä uudenlaisia toimintatapoja.
”Joillein vanhuksille tekstiviestin vastaanottaminenkin tuottaa vaikeuksia”
Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta
Omassa työssäni korostuu etenkin vanhusten yksinäisyys ja palvelujen karkaaminen kauas sekä julkisen liikenteen vähäisyys. Autottomat ikäihmiset ovat toisten avun varassa hoitaessaan kauppa- ja pankkiasioitaan tai käydessään lääkärissä. Tietotekniikka ei ole kaikilla hallinnassa ja pelkästään matkapuhelimeen saapuneen tekstiviestin lukeminen tuottaa joillekin vaikeuksia. Tiedon etsiminen internetistä on joillekin mahdotonta. Tämä tuskastuttaa vanhuksia ja tekee heidän olonsa hölmöksi ja ulkopuoliseksi.
Aikapula vaivaa työssäni usein, vaikka me diakonit teemmekin työajatonta työtä. Sähköiset ohjelmat on tarkoitettu helpottamaan työskentelyä, mutta ne tuntuvat vievän yhä enemmän aikaa asiakaskohtaamisilta. Vapaaehtoistoimijoiden löytämiseen, ohjaamiseen ja tukemiseen kaipaan lisää resursseja, aikaa, viisautta ja taitoa. Onneksi tähän liittyvät asiat ovat seurakunnassamme vahvasti vireillä.
”Velat, köyhyys, nälkä ja toivottomuus aiheuttavat ongelmia”
Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta
Ihmiset tulevat yleensä tapaamaan työntekijää jonkun yksittäisen asian vuoksi mutta keskusteluissa näkyy elämän monimuotoisuus. Ongelmia aiheuttavat muun muassa velat, köyhyys, nälkä ja toivottomuus. Diakoniatyö on monipuolistunut viime vuosien aikana. Työntekijöiden on oltava yhä enemmän kartalla esimerkiksi velka- ja talousneuvonnasta tai toimeentulotuen siirtymisestä Kelaan ja sen seurannaisvaikutuksista. Työssä on korostunut ihmisten ohjaus ja neuvonta. Jos ihminen ei itse osaa kysyä neuvoa vaikkapa hänelle kuuluviin etuuksiin liittyen, diakoniatyöntekijä auttaa, tukee ja toimii tarvittaessa puolestapuhujana.
Kentälle tarvitaan lisää työvoimaa. Virkoja on jätetty täyttämättä tai lakkautettu. Vapaaehtoiset ovat loistava apu ja tuki diakoniassa, mutta työntekijöitä tarvitaan koordinoimaan ja ohjaamaan toimintaa.
”Oleellisinta ovat riittävät henkilöresurssit”
Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.)
Diakoniatyössä näyttäytyy ajasta ja paikasta riippumatta ihmisten moniulotteinen huono-osaisuus. Yhteiskunnan muutokset näkyvät työssämme, kun tuet eivät riitä tai ihmiset jäävät niiden ulkopuolelle. Asiakkaat kaipaavat tukea, ohjausta ja neuvontaa mutta myös osallisuutta, kuulumisen tunnetta ja yhteisöä.
Oleellisinta ovat riittävät henkilöresurssit. Tiukankin talouden kanssa pystytään vastaamaan monenlaisiin tarpeisiin jos työntekijämitoitus on kunnossa. Valtakunnallisesti diakoniatyöntekijöiden määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa yli sadalla ja viimeisen vuoden aikana 16 työntekijällä. Diakoniatyön tarve ei ole missään vähentynyt samassa suhteessa. Jos virat jätetään eläköitymisten myötä täyttämättä, näyttää diakoniatyön tulevaisuus todella huolestuttavalta. Iloitsen siitä, että Vantaalla kaikki diakoniatyön virat on täytetty ja resursseja pyritty kohdistamaan sinne missä on tarvetta, esimerkiksi yhteisöruokailujen kehittämiseen.
”Esille nousevat riippuvuuksien ja paperittomien haasteet”
Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta
Työssä nousevat nyt selvästi esille erilaisten päihteiden ja riippuvuuksien tuomat haasteet sekä kodittomien ihmisten ja paperittomien maahanmuuttajien tai paperittomien kantasuomalaisten tarpeet. Monilla ei ole pankkitunnuksia tai henkilöllisyyspapereita, mikä vaikeuttaa osto-osoitusten antamista. Olemme tehneet maksusitoumuksia henkilöllisyyspapereita ja passikuvia varten. Palveluohjaus on tänä päivänä arkipäivää, samoin kuin asioiminen yhdessä ihmisten kanssa esimerkiksi Kelassa, sosiaalitoimistossa ja asuntojen vuokrausfirmoissa. Nousussa ovat myös oikeudelliset avustamistehtävät. Eläkkeelle jääneet eivät välttämättä uskalla tai osaa toimia oman etunsa mukaisesti.
Resurssit eivät todellakaan ole riittävät ihmisten tarpeisiin nähden. Meillä Kuopiossa omassa Männistön seurakunnassa tarvittaisiin paljon diakonian vapaaehtoisia tai tunteja enemmän vuorokauteen. Ihmisten avuntarve lisääntyy koko ajan ja työntekijäresurssit eivät riitä vastaamaan niihin. Lähimmäistyöhön pitäisi saada resursseja lisää. Toisaalta ihmiset eivät sitoudu, jos eivät saa ajankäytölleen vastinetta. Sitten on niitä vapaaehtoisia, jotka tekevät monta eri hommaa kyselemättä kiitosjuhlien perään. Toisaalta olemme yrittäneet sitouttaa avustusasiakkaita seurakuntaan eri tehtäviin heidän osaamisensa ja voimavarojensa mukaan. Toimiva informaatiokanava puuttuu asiakkaisiin nähden. Rajattu ihmisryhmä selaa seurakunnan some kanavaa ja ne jotka haluaisivat, eivät omista nettiliittymää tai sellaista välinettä, josta nettiä voisi seurata.
”Nuorilla on paljon elämänhallinnan ongelmia”
Helena Salminen, diakoni, Jämsän seurakunta
Työssäni korostuvat tällä hetkellä varsinkin nuorten elämänhallinnan ongelmat. Laskut kasautuvat ja ihmiset kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Diakoniatyöhön tarvittaisiin lisää sekä viranhaltijoita ja heille erityisosaamista että varoja. Asiakkaiden ongelmat ovat monimutkaistuneet. On pitkäaikaistyöttömyyttä, ylivelkaantumista, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja koko perheen pahoinvointia. Diakoniatyöntekijällä pitäisi olla enemmän aikaa asiakkaille ja erityisesti kotikäynteihin. Nyt annetaan vain ensiapua.
Kuva Myllypuron ruuanjakelusta: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä