Ekumeniikan dosentti Sammeli Juntunen kirjoittaa Uusi Tie -lehden kolumnissaan, että hiljaisuuden sijaan kirkon peruskäsite on Sana. Sanan merkitystä pohtii myös piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen
Rajalla-blogissa.
Teksteissä pohditaan osin samaa kysymystä eli sitä, miten kirkko kohtaa nykyajan ihmisiä.
Savonlinna-Säämingin kirkkoherra, dosentti Juntunen aloittaa siitä, miten nykyisin sanotaan usein, että Jumalasta ei voi puhua. Toisaalta kirkkoa kritisoidaan siitä, että se on liikaa ”sanan kirkko”. Sanojen tilalle kaivataan ”pyhän kohtaamista” hiljaisuudessa.
”Silti en pääse siitä, että kristinuskon peruskäsite ei ole hiljaisuus. Se on Sana. Jo ennen kuin Herramme omaksui ihmisluonnon, hän oli Sana. Maailma on luotu Sanalla. Kun Sana aloitti julkisen toimintansa, hän puhui ihmisille sanoja”, Juntunen kirjoittaa. Kirjoittaessaan Sanan isolla alkukirjaimella, hän viittaa Jeesukseen.
Jos kirkko ei arvosta sanoja, vaan tuo peruskäsitteeksi hiljaisuuden, se ei ole Juntusen mukaan kristinuskoa vaan gnostilaisuutta.
”Ratkaisu sanojen tulvaan ei ole sanoista luopuminen vaan se, että opimme kirkkona arvostamaan oikeita sanoja; että vältämme turhaa lätinää, mutta selvitämme itsellemme, miksi ja miten voimme puhua Jumalasta”, Juntunen kirjoittaa.
”Mystiikka koskettaisi aikamme etsijöitä”
Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen puolestaan kertoo blogissa Etelä-Intian Tiuruvannamalaissa sijaitsevasta Sri Ramana Ashramista (eräänlainen luostari), joka vetää puoleensa myös länsimaalaisia ihmisiä. Komulaisen kysymys on, miten kirkko pystyisi kytkemään evankeliumin niin, että sillä olisi tarttumapintaa tällaiseen intialaisperäiseen valaistumisdiskurssiin: ”Siinäpä kirkon keskeinen kysymys kolmannen vuosituhannen henkisen etsinnän keskellä.”
Komulaisen mielestä vastausten löytäminen edellyttää kirkolta sitä, että tämän ajan henkisyyden sydänääniä on kuunneltava vakavasti. Vain näin alkaa hahmottua, mitä Kristus voisi merkitä henkisyyden aallon kohinassa.
”Jotain Jeesus maailman pelastajana merkitsee epäilemättä myös Tiruvannamalaissa. Mutta tämän merkityksen ilmaiseminen vaatii radikaalistikin uusia sanoja ja jopa murtautumista sanojen tuolle puolen.”
Komulainen toteaa, että kristinuskoon on aina kuulunut sanojen paljouden ja opillisten määritelmien lisäksi mystinen traditio.
”Oma aikakautemme vaatiikin nyt etsimään uudenlaista kristillistä mystiikkaa, jotta kirkko koskettaisi myös oman aikamme henkisiä etsijöitä.”
Sammeli Juntusen kirjoituksesta kertoi ensimmäisenä
Seurakuntalainen