Vesa Hirvosen mukaan luettavissa piispainkokouksen selvityksestä ja sitä seuranneesta kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnöstä. Vuodelta 2010 peräisin olevat tekstit toteavat, että parisuhteen rekisteröinnin suhteen toteutetaan omantunnonvapauden periaatetta.
– Toiset kokevat oikeana elää yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa, toiset selibaatissa. Sitä ei ole rajattu, etteikö tämä vapaus koskisi myös pappeja, Hirvonen sanoo.
Keskustelua samaa sukupuolta olevien parisuhteista on vauhdittanut eduskunnassa ja kansalaisaloitteena tehty aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Asiaan varovaisen myönteisesti suhtautuvien piispojen kannanottoja on paikoin pidetty jopa kirkon virallisen linjan vastaisina. Hirvosen mukaan teologiselle keskustelulle on tilaa ja tarvetta, koska samaa sukupuolta olevien parisuhteista julkaistuissa kirkollisissa teksteissä on vältelty tietoisesti avioliittoasian käsittelyä.
– Piispainkokouksen parisuhdelain vaikutuksia selvittänyt työryhmä jätti monia avioliittoon liittyviä näkökohtia tietoisesti tarkastelun ulkopuolelle. Siinä, että avioliittolain uudistamisesta voidaan arkkipiispan mielestä keskustella, ei ole mitään kirkon virallisen kannan vastaista.
Suurempaa selkeyttä kirkon kantoihin toivovat joutuvat jatkossakin pettymään. Hirvosen mukaan luterilaiseen teologiaan ei kuulu kasuistinen etiikka, jossa hyväksytään tai kumotaan syntiluetteloita.
– Kirkolla ei ole tarkoituskaan ottaa asiaan omiatuntoja sitovaa kantaa. Sen sijaan esitetään yleiset periaatteet ja jätetään omantunnon vapaus, jonka puitteissa samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat elää parisuhteessa tai olla elämättä. Naispappeuskysymyksessäkin on jätetty omantunnonvapaus, Hirvonen sanoo.
Kirkon kanta avioliitosta on sama kuin Suomen valtiolla. Avioliitto on voimassa olevan lainsäädännön mukaan yhden miehen ja yhden naisen välinen.
Ilmoita asiavirheestä