Suomessa ei liene aiemmin kuultu Bob Dylanin lauluja ehtoollismusiikkina, mutta Helsingin Kallion kirkon Dylan-messussa 21. syyskuuta kuultiin Dylanin kappale Shot of Love Ville S:n eli Ville Salmisen väkevästi tulkitsemana. Kappaleen nimi voidaan suomentaa Rakkauden ryypyksi, pistokseksi tai laukaukseksi. Kappale oli terävä musiikkivalinta ehtoolliselle, johon osallistujat nauttivat rakkauden ryyppynä viiniä, Kristuksen verta.
Kaikki messun kappaleet oli huolellisesti valittu työryhmässä, johon kuuluivat Kallion seurakunnan pastori Mari Mattsson sekä Dylan-asiantuntijat Jarkko S. Tuusvuori ja Tommi Paju. Idean isä Tuusvuori on tietokirjailija ja filosofi. Musiikkipedagogi Paju opettaa Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa.
Virsinä folkia ja rockia – Musiikki sai tanssahtelemaan
Dylan-messua vietettiin seurakunnan viikko-ohjelmaan kuuluvassa Kivimessussa, jonka virret oli korvattu uusilla sovituksilla Dylanin tuotannosta.
Alkuvirtenä oli alkujaan lännenelokuvaan tehty ja monien muidenkin kuin Dylanin levyttämä Knocking on Heaven’s Door, jossa ollaan kolkuttelemassa taivaan portilla. Loppuvirtenä oli harvinaisuus, kappale nimeltä I Will Love Him, jota Dylan ei ole koskaan levyttänyt ja jonka hän on itse esittänyt vain kaksi kertaa. Muina virsinä olivat Dylanin ensimmäinen hitti Blowin’ in the wind, Saving Grace eli Pelastava armo sekä Dignity, jonka nimi voidaan suomentaa arvoksi tai arvokkuudeksi.
Musiikkia säesti aktiivisista seurakuntalaisista koottu yhtye, jossa bassoa soitti Toni Mäki-Leppilampi, lyömäsoittimia Janne Savela ja kitaraa Ville S. Seurakunnan kanttori Tommi Niskala soitti pianoa ja lauloi. Esilaulajina toimivat Tuomas Hietamäki, Teija Heroja ja Pepe Kauppila.
– Bändi oli hyvä ja musiikki soi kauniisti. Hyvä, että kirkko avautuu tällaiselle musiikille, joka ei ole perinteistä kirkkomusiikkia, kommentoi Kallion seurakunnan jäsen Henrik Nymalm.
Musiikki sai kalliolaisen Raili Vuorelan tanssahtelemaan messun aikana.
– Dylanin musiikki sopi mainiosti tänne, Vuorela sanoi.
Perinteisempää musiikkia edustivat Niskalan alkusoittona esittämä urkuimprovisaatio, jossa saattoi havaita Dylanin kappaleiden teemoja, sekä Pyhä-hymninä laulettu Pyhä ja puhdas vapahtaja.
Kompakti messu ilman krumeluureja
Kaikkien kappaleiden sanat heijastettiin projektorilla seinälle, mutta silti harva lauloi mukana muita kuin kertosäkeitä. Englanninkielisten kappaleiden laulaminen yhteislauluina ei ole suomenkielisille ihan helppoa, varsinkaan sellaisten, joita ei ole koskaan kuullut.
Muilla kielillä kuin seurakuntalaisten äidinkielellä laulettavien kappaleiden käyttäminen messulauluina on yleensäkin melko kyseenalaista, sekä huonon laulettavuuden vuoksi että uskonpuhdistuksen kansankielisyysperiaatetta ajatellen.
Kokonaisuutena messu oli miellyttävän pelkistetty ja suorastaan kompakti, esimerkiksi ehtoollisen kiitosrukous ja esirukous oli yhdistetty. Messusta puuttuivat kaikki liturgiset krumeluurit, kuten vuorolaulut, jotka kuuluvat johonkin muuhun kulttuuriin kuin siihen, jossa suurin osa Kallion seurakunnan jäsenistä elää.
Nymalmin mielestä messu oli syviä ajatuksia herättävä ja hengellisesti koskettava.
Dylan-messu keräsi nelinkertaisen osallistujamäärän tavalliseen kivimessuun verrattuna.
Jeesus ja Dylan edistivät tasa-arvoa ja tekivät syrjään sysättyjä näkyviksi
Mari Mattsson liitti saarnassaan yhteen Dylanin sanoitukset ja päivän evankeliumina luetun kertomuksen kymmenestä Jeesuksen parantamasta spitaalisesta, joista vain yksi palasi kiittämään (Luuk. 17: 11-19).
– Vain yksi palasi kiittämään. Hän oli pohjasakkaa, tuplasti huonona pidetty ihminen, sekä spitaalinen että samarialainen eli vieraaseen kulttuuriin kuuluva.
– Bob Dylan tekee lauluissaan näkyväksi ne, jotka Jeesus teki näkyviksi päivän evankeliumissa: ne, joita halveksitaan. Ihmisten välillä ei ole eroja. Jeesus menee niiden ihmisten luokse, jotka haluavat tulla nähdyiksi ja rakastetuiksi, Mattsson julisti.
Mattssonin mielestä sekä Dylan että Jeesus ajavat ihmisten välistä tasa-arvoa.
– Jokainen meistä on yhtä arvokas ja saa tulla kolkuttamaan taivaan ovea. Lauluillaan Dylan tuo tämän evankeliumin kansan kielelle, Mattsson sanoi.
Juutalaisesta kristityksi – Dylanin gospel-kausi oli järkytys faneille
Messun jälkeen järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa Ville S. esitti lisää Dylanin tuotantoa ja Tuusniemi ja Paju vastailivat Mattssonin kysymyksiin Dylanin tuotannosta ja merkityksestä.
Erityisesti kiinnostivat Dylanin uskonnolliset kappaleet. Hän oli alkujaan juutalainen, mutta kääntyi kristityksi vuonna 1979 ja teki tiukkasävyistä hengellistä musiikkia vuosina 1979–82.
– Dylanin gospel-kausi oli suuri järkytys faneille. Kuitenkin hänellä on alusta alkaen ollut mukana Raamatun tapahtumista kertomisen perinne, Tuusniemi sanoi.
– Uskonnolliset asiat olivat Dylanin mielessä jo 60-luvulla, Paju vahvisti.
Dylan on uskaltanut ärsyttää fanejaan jo aiemminkin: 1960-luvun alussa folk-liikkeen piirissä protestilaulajana aloittanut Dylan vaihtoi vuonna 1965 akustisen kitaran sähkökitaraan ja muuttui kansainväliseksi poptähdeksi, mutta irrottautui siitäkin roolista jo seuraavana vuonna.
Pajun ja Tuusniemen mielestä Dylanin tuotannon punaisena lankana ovat aina olleet tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Osa tuotannosta on myös selkeästi pasifistista.
– Gospelbiisit eivät ole jääneet vain Dylanin gospel-kaudelle, vaan hän esittää niitä edelleen. Dylanista ei saa takuumiestä millekään hyville mielipiteille, vaan hän on arvaamaton ja ristiriitainen, Tuusniemi kuvaili.
Juutalaisperheen poika Bob Dylan on alkuperäiseltä nimeltään Robert Allen Zimmerman (s. 1941). Hän on muusikon uran ohessa näytellyt elokuvissa, kirjoittanut romaanin ja tehnyt kuvataidetta.
Kuvat: Matti Pirhonen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Ville S. eli Ville Salminen esitti ehtoollisen aikana väkevän tulkinnan Bob Dylanin kappaleesta Shot of Love.
2. Dylan-messussa soitti pianoa kanttori Tommi Niskala, lyömäsoittimia Janne Savela, bassoa Toni Mäki-Leppilampi ja kitaraa Ville Salminen.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.