Hanki harrastus, muuten ei pääsi kestä, elämänkumppani totesi katsellessaan järjestöjohtaja Eija Kallisen työtahtia. Eläkkeen myötä hänellä on nyt akvarellimaalaukselle entistä enemmän aikaa.
Vesivärit olivat olleet käsissä edellisen kerran koulussa. Kaksi vuotta ennen eläkettä Kallinen löysi Irina Rebnitskajan
maalausryhmän.
– Suomen kansalainen, Pietarin taideakatemiassa opiskellut Irina oli aloittelijalle hyvä ensimmäinen opettaja. Hän opasti kaikkeen
perusteellisesti ja konkreettisesti.
Opiskelijoita kannustettiin osallistumaan kansainvälisiinkin näyttelyhakuihin. Kallinen sai jo ensimmäisenä keväänä Budapestin akvarellinäyttelyyn kotimaata kuvaavan mustikkatyönsä. Sittemmin töitä on ollut esillä muun muassa akvarelliryhmän yhteisnäyttelyssä, Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen näyttelyissä sekä kahdesti Italiassa Urbinon akvarellitapahtumassa.
– Erityisen ylpeä olen Rafaellon juhlavuoden näyttelyyn saamastani työstä.
HYVÄÄ ON se, ettei akvarellimaalaus edellytä suuria kankaita tai kalliita kemikaaleja ja että koko ajan oppii jotain uutta.
– Suuren vesimäärän takia lopputulos käyttäytyy miten haluaa; hieman sitä voi oppia hallitsemaan vuosien myötä. Työpaineissa se oli hyvää vastapainoa, Kallinen muistelee.
Myös maalaukseen liittyvä taustamaailma nostaa esiin uusia oivalluksia.
– Näköaisti on pettävä. Meillä on paljon mielikuvia siitä, miltä jonkin pitää näyttää, vaikka todellisuus olisi jotain muuta. Maalatessa silmä harjaantuu näkemään värejä sekä erottamaan valon ja varjon. Osaan ehkä paremmin keskittyä siihen, mitä
oikeasti näen.
Kiinnostavaa on myös värien suhde: mitä yksi väri tuo toisesta esille.
– Tästä saisi aineksia vaikka saarnaan: miten tuomme ihmissuhteissa esiin toisistamme erilaisia piirteitä.
Myös väripigmenttien maailma kiinnostaa.
– Miksi vaikkapa Rudolf Koivun satukirjoissa käytettiin kallista ultramariinia ja karmiininpunaista, kun neliväripainatukseen ei ollut varaa? Koska lapsille haluttiin kaikkein parasta, kasvatuksen kentällä toiminut Kallinen
toteaa.
VIIME SYKSYNÄ Kallinen aloitti ikoninmaalauksen, mikä tarkoitti opettelua uusiin materiaaleihin ja uuteen tekniikkaan. Akvarellissa keskeistä on vahvistaa olemassa olevaa valoa. Ikonissa liikutaan tummasta vaaleaan. Hyvän pinnan saamiseksi vaikkapa kasvoja maalataan kymmeniä kertoja päällekkäin.
Työstämisen pohja on toisenlainen: meditatiivisuus, kokonaisvaltaisuus, ryhmän suhde sekä traditionaalisuus vanhojen töiden
toistamisessa.
– Ja armollinen on ajatus, että ikonia ei voi pilata – muuten kuin jättämällä sen kesken. Työn voi pestä ja aloittaa aina alusta.
Näyttelyistä tauluja on lähtenyt myös uusille omistajille. Taiteilijaksi Eija Kallinen ei kuitenkaan itseään koe.
– On vain kiva maalata. Yhden taulun myyntihinnalla saa lehtiöllisen paperia.
Eija Kallinen on eläkkeellä oleva rovasti Espoosta
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä