Eduskuntavaalien alla on otollinen hetki herättää keskustelua ja vaikuttaa tulevan eduskunnan toimintaan. Niinpä eduskunnan nykyinen tulevaisuusvaliokunta julkaisi viime viikolla artikkelikokoelman Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa?
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra puolestaan julkistaa nyt perjantaina 10.3. uusimman tulevaisuusbarometrinsa.
Kummassakin kiinnitetään erityistä huomiota nuoriin. Sekä hyvin- että pahoinvointi lisääntyvät nuorisossa.
Vaikka Sitran tulevaisuusbarometrin mukaan suomalainen luottamus tulevaisuuteen on edelleen korkealla, innostus tulevaisuutta kohtaan on hieman laskenut. Nykyaikaa luonnehtii visiottomuus ja mielikuvituksettomuus tulevaisuuden suhteen.
TULEVAISUUSVALIOKUNNAN ARTIKKELIKOKOELMASTA puolestaan nousee esiin kyynisyys.
Nuorten kyyninen suhtautuminen koulunkäyntiin on lisääntynyt voimakkaasti koronapandemian seurauksena. Näin toteaa Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro tulevaisuusvaliokunnan artikkelikokoelman osuudessaan. Salmela-Aron mukaan tämä nelinhkertaistaa nuorten riskin keskeyttää opintonsa ja laskea koulutustavoitteitaan.
Kun saman artikkelikokoelman useammassa esityksessä koulutusta pidetään tärkeänä suomalaisen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä, Salmela-Aron havainto ei tiedä hyvää.
TOISIN KUIN yleisesti oletetaan, sosiaalinen media ei kuitenkaan ole keskeinen nuorten pahoinvoinnin lisääjä. ”Tulokset sen sijaan osoittavat, että masentuneet ja yksinäiset nuoret hakeutuvat käyttämään digilaitteita ja sosiaalista mediaa”, Salmela-Aro avaa pitkäjänteisen tutkimuksensa tuloksia.
Sen sijaan suorituskeskeisyys, vertailu toisten suorituksiin ja epäonnistumisen pelko vaikuttavat Salmela-Aron mukaan nuorten kehitykseen negatiivisesti. Se heijastaa laajemminkin yhteiskunnan kovenevia arvoja. Tähän Salmela-Arosta olisi tärkeää puuttua.
Kyynisyyteen ja näköalattomuuteen apua tarjoavat tulevaisuusvaliokunnan artikkelikokoelmassa kestävän hyvinvoinnin professori Arto O. Salonen ja dosentti Antti-Jussi Kouvo Itä-Suomen yliopistosta.
Salosen ja Kouvon mukaan suomalaisten mielenterveysongelmien voimakkaalla lisääntymisellä on yhteys vallalla olevaan käsitykseen talouskasvun myönteisestä vaikutuksesta onnellisuuteen. Talouskasvu edellyttää jatkuvaa suorittamista.
”Kokemus elämän täyteläisyydestä, merkityksekkäästä elämästä ja hyvistä olemassaolon syistä saattaa joutua koetukselle kiireen keskellä. Elämä uhkaa pelkistyä jatkuvan optimoinnin kohteena olevaksi suoritteeksi”, Salonen ja Kouvo kirjoittavat. He kysyvätkin, eikö talouden kasvu, vakaus tai lasku ole epäolennaista sen rinnalla, kokevatko kansalaiset oman elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi.
Salonen ja Kouvo hakevat näkökulmaa antiikin kreikkalaisilta ja asettavat talous- ja nautintokeskeisen hyvinvoinnin vastapainoksi eudaimonisen hyvinvoinnin. Eudaimoninen hyvinvointi perustuu siihen, että yksilö tunnistaa ja ottaa käyttöön omat vahvuutensa ja edistää niiden avulla yhteistä hyvää.
”Silloin ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, joiden avulla on mahdollista yltää ihmisyydessä kaikkeen siihen, mihin oma tausta huomioiden on mahdollista yltää. Kun ponnistelee uljaiden asioiden puolesta jokapäiväisessä elämässä, on elämällä sellainen suunta, josta voi olla sopivasti ylpeä”, Salonen ja Kouvo kirjoittavat.
Silloin ihminen kokee olevansa merkityksellinen tälle maailmalle.
Tulevaisuusvaliokunnan artikkelikokoelmassa otetaan huomioon myös uskonnollisuuden merkitys hyvinvoinnille.
Sekularisaation lisääntyminen ja uskonnollisuuden väheneminen suomalaisessa yhteiskunnassa on voinut aiheuttaa hyvinvoinnin vähenemistä. Näin arvelevat teologian tohtori Harri Koskela Itä-Suomen yliopistosta ja psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. He luotaavat artikkelissaan suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta uskonnollisuuden yhteydestä henkiseen hyvinvointiin.
”Etenkin nuorten ja nuorten aikuisten vieraantuminen uskonnosta sekä kristinuskon hyvinvointia ja elämää suojelevasta arvomaailmasta voi johtaa terveiden elämäntapojen ja elämänhallinnan vähenemiseen”, Koskela ja Ojanen kirjoittavat.
Rehellisyyden nimissä Koskela ja ja Ojanen löytävät laajoista tutkimuksista myös uskontokeskeisistä kulttuureista ikävänkin piirteen. Uskonnolliset ihmiset ovat nimittäin keskimäärin uskonnottomia onnellisempia etenkin niissä maissa, joissa uskonnollisuus on luonteva osa yhteiskuntaa ja uskonnottomiin ihmisiin suhtaudutaan kielteisesti.
Koskela ja Ojanen toteavat, ettei tällainen tutkimustulos tietenkään mairittele uskontokeskeisiä kulttuureita. Toisaalta se heidän mukaansa selittää, miksi suvaitsevaisuutta korostavissa Pohjoismaissa uskonnollisten ja uskonnottomien onnellisuudessa on vain vähän eroa.
Pääkirjoitus: Puhuttaisiinko uskonnosta syvällisemmin?
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä