Imatran seurakunnassa on toiminut seurakuntalaisista koostuva soittokunta 1950-luvulta saakka. Alun perin paikalliset osaajat johtivat orkesteria, mutta kasvot vaihtuivat tiheästi, ja 1970-luvulla työhön kaivattiin lisää pysyvyyttä. Perustettiin seurakuntakontekstissa erikoinen kapellimestarin virka.
Ensin toimea hoiti Hannu Sopanen, hänen jälkeensä Kari Haili ja vuodesta 2013 Ismo Vänskä.
– En ole kuullut, että missään muussa Suomen seurakunnassa olisi tällä nimikkeellä virkaa, Vänskä kertoo.
Imatran seurakunta järjestää soittotunteja kaikille halukkaille
Ismo Vänskä johtaa seurakunnan puhallinorkesteria sekä seurakunnan ja Imatran musiikkiopiston yhteistä orkesteria. Tosin kapellimestarin työ vie vain pienen osan hänen työajastaan. Suurimman osan päivästä hän hoitaa musiikkityöalan johtajana hallinnollisia tehtäviä ja opettaa seurakunnan yksityisoppilaita.
Imatran seurakunta järjestää soittotunteja kaikille halukkaille, tällä hetkellä noin 40 yksityisoppilaalle. Vänskä opettaa heille puhallin-, vaski- ja lyömäsoittimia. Seurakunnan puhallinorkesteriin kuuluu 80 seurakuntalaista, joista 35 esiintyy virallisessa soittokunnassa.
– Ajatuksenamme on ollut, että musiikkityö on kirkon matalan kynnyksen toimintaa. Nykyään ihmiset etääntyvät jatkuvasti kirkosta, ja musiikkityö on yksi keinoista saada heitä seurakunnan toimintaan ja nostaa kynnystä erota.
– Lisäksi soitamme paljon virsiä ja hengellistä musiikkia, mikä puhuttelee monia.
Työajattomuus yllätti seurakunnan töissä
Vänskä on Imatran seurakunnassa ensimmäisessä hengellisessä virassaan. Häntä houkutteli se, että seurakunnassa pääsi johtamaan hyvämaineista orkesteria.
– Ehkä siinä oli hiukan ruusuisiakin kuvitelmia mukana. Tosiasiassa olen saanut yhtä paljon kuin musiikkiopistossakin kääriä hihat ja opettaa alkeistason oppilaita.
– Olen kyllä myös tykännyt työstä. Nautin siitä, että saan työskennellä sekä lasten, nuorten että aikuisten kanssa.
Yllätyksenä seurakunnassa tuli työajattomuus. Työt joustavat, mutta niitä tulee herkästi tehtyä liikaa. Lisäksi vastuu musiikkityöalasta vaatii pitämään monia eri lankoja käsissä, mikä on vaativaa.
Vänskä kokee työnsä musiikkiin painottuvaksi hengelliseksi työksi.
– Seurakunnassa on tullut mietittyä enemmän kuin muualla, miten ehtii kohdata ihmiset, olla läsnä ja kuunnella. Kiireen keskellä tämä ei aina pysy mielessä, mutta ainakin tavoite on, Vänskä pohtii.
Hänen lisäkseen noin 20 000 jäsenen seurakunnassa on kaksi kanttoria, kaksi kirkkomuusikkoa ja viisi sivutoimista soitonopettajaa.
Kuva: Ilpo Rytkönen
Lue myös:
Erilaiset kirkon ammatit 1: Studioisäntä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.