Esikoislestadiolaiset ry piti lauantaina Helsingissä poikkeuksellisen ylimääräisen kokouksen. Kokous pidettiin, koska yli 800 yhdistyksen jäsentä eli noin kymmenesosa jäsenistöstä oli sitä yhdistyksen sääntöjen mukaisesti vaatinut.
Kokouspaikka oli esikoislestadiolaisten Puistolassa sijaitseva rukoushuone, jonne oli saapunut parituhatta ihmistä. Kahdeksan tuntia kestäneessä kokouksessa oli tarkoitus puhua esikoislestadiolaisuuden sisällä kehittyneestä sakramenttiseparatismista. Lopulta kokous kuitenkin äänesti yhdistyksen hallituksen esityksestä ainoastaan siitä, kuuluuko sakramenttien kaltaisesta asiasta päättäminen lainkaan yhdistyksen kokoukselle.
Hallituksen kanta voitti äänestyksessä selvästi. Sen mukaan sakramenttiasioista päättää ainoastaan esikoislestadiolaisuuden ”hengellinen hallitus” eli Ruotsin Lapin vanhimmat ja kotimaan sananpalvelijat. Hallituksen esityksen mukaisesti äänesti 1 243 yhdistyksen jäsentä. Vajaat 600 äänestänyttä olisi halunnut, että jäsenistöllä olisi oikeus päättää sakramenttikysymyksestä. Kaikkiaan ääniä annettiin noin 1 800.
Sakramenttiseparatismi jakaa liikettä
Asian taustalla on tilanne, johon esikoislestadiolainen herätysliike on viimeksi kuluneen vuoden aikana joutunut.
Viime talven aikana aloittivat eräät esikoislestadiolaiset maallikkosaarnaajat eri puolilla Suomea maallikkojen toimittamien ehtoollishetkien pitämisen. Eräät heistä ovat myös kastaneet lapsia. Sakramenttiseparatismi on muuttunut puheista todeksi. Jo useita vuosia sitten ovat Ruotsin esikoislestadiolaiset alkaneet toimia samoin.
Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen ja kirkkojärjestyksen mukaan sakramenttien jakaminen on yksiselitteisesti papin tehtävä. Esikoislestadiolaisessa liikkeessä ei kuitenkaan ole käytännössä mukana pappeja.
Sakramenttien ottamista omien maallikkosaarnaajien haltuun on liikkeessä perusteltu kirkon maallistumisella ja sillä, että esikoislestadiolaiset eivät enää entiseen malliin saisi kansankirkon miespappeja palvelemaan kirkkopyhissään ja itseään koskevissa kirkollisissa toimituksissa.
Monet piispat ovat jyrkästi tuominneet sakramenttien haltuun ottamisen kirkon tunnustuksen ja kirkkojärjestyksen vastaisena. Asia jakaa myös esikoislestadiolaista herätysliikettä.
Esikoislestadiolaisuudessa on huono keskustelukulttuuri
Leipätyönsä ohessa Esikoislestadiolaiset ry:n pitkäaikaisena sihteerinäkin palvellut, eläkkeellä oleva lahtelainen juristi, varatuomari Eljas Waltari käytti Helsingin-kokouksessa aloituspuheenvuoron. Siinä hän esitti sakramenttiasian päättämistä yhdistyksen kokouksessa sen merkittävyyden vuoksi.
Kokouksen jälkeen Waltari kuuluu asian saaman käänteen vuoksi pettyneisiin herätysliikkeen jäseniin. Hän on kriittinen kokouksen ilmapiiriä ja läpi viemistä kohtaan.
– Kokouksen asetelma oli jännitteinen. Ei tällaista ollenkaan saisi olla. Tämä oli kuin puoluepolitiikkaa pahimmillaan. Jäsenyydetkin tarkastettiin poikkeuksellisen tarkasti, jo ovilla. Aikaisemmin vuosikokouksen alkaessa on vain pyydetty ei-jäseniä poistumaan.
– Ylipäätään keskustelu Helsingissä ei ollut avointa, eikä viiden minuutin puheenvuororajaa kunnioitettu. Kokouksen puheenjohtaja ei puuttunut edes puolen tunnin mittaisiin hallitusta tukeviin, saarnanomaisiin esityksiin hengellisestä hallituksesta, Waltari valittelee.
Waltari kertoo todenneensa kokouksen lopussa yhdistyksen puheenjohtajalle Seppo Karhulle olevansa surullinen kokouksen vuoksi, ja että päätökset johtavat liikkeen syvään kriisiin.
– Puheenjohtaja totesi, ettei hänkään tästä iloinen ole.
Waltarin mukaan kokouksen vähemmistöön jääneet eivät saaneet minkäänlaista ymmärtämystä osakseen.
– Joku vanha ystävä sanoi minulle, että ”älä lähde minnekään”, siis liikkeestä. Minä vastasin, että enhän minä ole lähdössä, vaan te toiset olette lähdössä uusille teille. Me konservatiivit pysymme vanhalla kannalla. Mutta näin asia kansanliikkeessä helposti tulkitaan, eli että me vanhakantaiset olemmekin niitä separatisteja, Waltari sanoo.
”Hengellisestä hallituksesta puhuttu voimallisesti vasta viimeiset 20 vuotta”
Waltari tuntee hyvin oman herätysliikkeensä retoriikan ja sanojen merkitykset. Silti hän ihmettelee ”hengellisen hallituksen” vallan perusteluja.
– Siihen olisin odottanut vastausta. Sanaa ”hengellinen hallitus” on liikkeessä voimallisemmin käytetty vasta viimeisten 20 vuoden aikana. Ongelma on se, että säännöstö ei meitä siinä ohjaa. Oikeasti meiltä esikoislestadiolaisilta puuttuu vanhimmisto. Joillakin paikkakunnilla tosin opetetaan, että sen muodostavat Lapin vanhimmat tai lähetysmiehet, Waltari sanoo.
Liikkeen kriisi näkyy Waltarin mielestä myös siinä, että varsinkin nuorten jäsenten suhde luterilaiseen kirkkoon on nykyisin löyhä. Vanhemmissakin on paljon niitä, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan.
– Olen paheksunut sitä, että kirkkoa meillä kyllä arvostellaan – onhan siihen toki usein syytäkin – mutta siellä ei välttämättä juurikaan käydä. Kahdeksas käsky kuitenkin vaatii, että lähimmäisen, myös kirkon, erheet selitetään parhain päin.
Waltari suree liikkeensä keskustelukulttuurin tilaa. Se johtaa eri paikkakunnilla tehtäviin irtiottoihin.
– Ehtoollisia vietetään ja lapsia kastetaan omatoimisesti. Se johtaa myös epäloogisuuksiin. Miksi ei hyväksytä luterilaisen papin kastetta, vaikka kuitenkin halutaan liittää maallikon kastama lapsi seurakunnan jäseneksi? Jos kirkko kerran on elävyytensä menettänyt, miksi siihen pitäisi liittyä?
Herätysliike on nyt tienhaarassa
Eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen diplomi-insinööri Aulis Ansaharju on esikoislestadiolainen sananpalvelija. Hän lukeutuu myös niihin, jotka eivät kannattaneet hallituksen esitystä Helsingin-kokouksessa. Sakramenttien käyttöön otto on hänestä niin suuri asia, että se pitää voida päättää suuren yksimielisyyden vallitessa.
Ansaharju korostaa kuitenkin, että kaikesta huolimatta kokouksessa loppujen lopuksi sittenkin väittelivät asiat, eivät ihmiset.
Helsingin äänestystulos kuvaa Ansaharjun arvion mukaan keskimäärin herätysliikkeen valtakunnallista jakautumista sakramenttiasiassa. Esikoislestadiolaisuus on hänestä ylipäätään nyt eräänlaisessa tienhaarassa. Tilanne on hänestä poikkeuksellinen.
– Näin suurta ravistelua ei herätysliikkeessä ole koettu kymmeniin vuosiin. Kyse on siitä, pysyäkö kirkon sisäisenä herätysliikkeenä vai lähteäkö selkeästi vapaakirkolliseen suuntaan. Tämä kysymys tiivistyy sakramenttikäytäntöön. Aletaanko toimittaa kasteita ja ehtoollisia maallikkovoimin omilla rukoushuoneilla kirkkojärjestyksen vastaisesti? Vai pysytäänkö 150 vuotta jatkuneessa käytännössä, jossa sakramentit saadaan kirkolta?
Ansaharju oli odottanut, että Helsingin-kokouksessa voitaisiin puhua avoimesti sakramenttiasiasta ja kaikki saisivat sanoa mielipiteensä.
– Tässä suhteessa tilaisuus täytti odotukset. Odotusten mukaista oli myös, että sakramenttien ”omiin käsiin ottamista” vastusti lähes kolmannes kokousväestä. Kokouksessa ei tullut ratkaisua peruskysymykseen, vaan keskustelu aiheesta jatkuu. Seuraava tilaisuus asian käsittelyyn toteutunee kesällä, kun pidetään liikkeen vuosikokous ja kun Ruotsin Lapista tulee liikkeen vanhimmistoa Suomeen lähetysmatkalle, Ansaharju pohdiskelee.
Liikkeen ulkopuolelta katsoen voisi ihmetellä sitä, että esikoisten joukossa ei ole opillisiin kysymyksiin perehtyneitä liikkeen omia teologeja.
Ansaharju myöntää, että yliopistosta valmistuneita teologeja liikkeessä ei juuri ole. Sakramenttikysymyksen ratkaisu ei ole silti kiinni hengellisen osaamisen puutteesta.
– Liikkeessä ammennetaan hengellinen ruoka hyvinkin uskollisesti Jumalan sanasta. Lutherin oppi on tunnustuksen pohjalla ja opetus noudattelee Laestadiuksen ja hänen seuraajiensa opetuksia. Lisäksi piispojen teologiset perustelut on saatu ja ne tunnetaan.
Vaikeus on Ansaharjun mukaan siinä, että muutosta haluavat tahot eivät pidä kirkon teologeja kaikilta osin uskottavina, koska heidän kaitsennassaan kirkko on antautunut ajan tuulien vietäväksi ja ajautunut opetuksessaan sivuun Jumalan sanan perustukselta.
– Esimerkiksi otetaan naispappeus ja liberaali suhtautuminen samaa sukupuolta olevien liittoihin sekä myönnytykset ekumeenisissa keskusteluissa muiden kristillisten kirkkokuntien kanssa.
Muutosta vastustavat pitävät Ansaharjun mielestä tärkeänä, että puolustetaan kirkon Raamatun, vanhan kirkon uskontunnustusten ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaista tunnustusta ja taistellaan kirkon sisällä puhtaan opin puolesta.
– Näin siitäkin huolimatta, että kirkossa ja sen elämässä on herätysliikkeen näkökulmasta suuria puutteita. Tämä on velvollisuutemme kirkon jäseninä. Tätä ei voi kuitenkaan toteuttaa, jos sakramenttikäytännön takia ajaudutaan kirkon ulkokehälle tai sen ulkopuolelle. Tässä on omasta näkökulmasta katsottuna ongelman ydin ja alussa mainitsemani tienhaara, Aulis Ansaharju sanoo.
Liikkeen jakautuminen näyttää ilmeiseltä
Kokouksessa mukana olleen hollolalaisen it-ammattilaisen Tapani Ihalaisen mukaan jo ennen ylimääräistä kokousta monet ihmettelivät, miksi kokouspaikkana onkin Helsinki. Herätysliikkeen ”pääpaikkakunnan” Lahden rukoushuoneen tilat olisivat olleet isommat, ja Lahti olisi maantieteellisesti Helsinkiä keskeisempi.
Ihalainen itse on asiassa hieman skeptinen.
– Hallitus on varmaankin nähnyt, että Helsinki on heidän vahvaa aluettaan ja kyseiselle päivälle oli myös ympätty herätysliikkeen nuorten ilta alkavaksi klo 17 samassa Helsingin rukoushuoneessa. Itse kokoushan loppui sitten vasta illalla klo 20 jälkeen.
Ihalaisen mukaan sakramenttien omaan käyttöön ottamista kannattavat sananpalvelijat olivat kehottaneet nuoria osallistumaan ylimääräiseen kokoukseen sankoin joukoin ja puolustamaan lähetysmiehiä. Ihalaisen mukaan nuoret eivät kuitenkaan aina olleet selvillä siitä, mistä ja kuinka vakavasta asiasta pohjimmiltaan on kyse.
– Kuulin sattumalta episodin kaupan kassalla. Olin lähtenyt noutamaan purtavaa, kassalla kuulin takana olevilta nuorilta tytöiltä: ”Nyt siellä alkaa”. ”Mikä alkaa?” ”No en minä tiedä, mutta sinne on mentävä nyt nopeasti.” Tästä tiesin, että äänestys alkoi, Ihalainen toteaa.
Toisaalta hänen mielestään oli hyvä, että nuoria oli paljon paikalla. Näin heille tarjoutui myös mahdollisuus saada oikeaa tietoa tilanteesta.
Ihalaisen mielestä kokous oli siinä mielessä hyvä, että kaikille selvisi, miten kaukana toisistaan osapuolet ovat.
– Samalla se tarjosi laajalle joukolle mahdollisuuden kuulla, mitä kulisseissa hallituksen ja johtamisen kaapanneen lähetysmiesten toimesta on tehty. Tilanne on nyt sellainen, että liikkeen jakautuminen näyttää kyllä ilmeiseltä, Ihalainen sanoo.
Hän lisää, että ”vain maanjäristys” voisi enää aiheuttaa sen, että liikkeen sakramenttiseparatistinen linja perääntyisi.
Ihalainen pahoittelee oman herätysliikkeen tilannetta. Nyt kehkeytynyt kiista koskee aivan uskon ydinasioita.
– Kun puhumme sakramenteista, olemme Raamatun ytimessä. Kyse on pelastukseen liittyvistä asioista. Mitä tärkeämpää voit Raamatusta löytää? Kyse on Jeesuksen sovintoveren voimasta. Ristiinnaulitusta ja ylös nousseesta Kristuksesta, Tapani Ihalainen toteaa.
Maallikkojen toimittamat ehtoolliset ja kasteet jatkuvat
Esikoislestadiolaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, Pohjois-Karjalan Kontiolahdella vaikuttava Seppo Karhu tiivistää Helsingin-kokouksen sanomalla, että näkökantoja oli puolesta ja vastaan.
– Täytyy sanoa, että varsin kärkeviäkin puheenvuoroja oli. Yleisesti ottaen se sujui suhteellisen rauhallisesti. Ennen kaikkea saivat puhua ne, jotka ovat tuoneet esille sitä, että he eivät saa puhua.
Kokouksen äänestyksessä hallituksen kanta voitti selvästi. Puheenjohtaja Karhu, missä esikoislestadiolainen herätysliike tätä taustaa vastaan nyt on?
– Ne henkilöt, joilla oli sakramenttiasiasta erilainen näköala kuin hallituksella, luonnollisesti he ovat huolestuneita ja vähän pettyneitäkin. Minun mielestäni kuitenkin se kanta, joka on suurella enemmistöllä, tuli selkeästi ja rauhallisesti ja asiallisesti esille, Karhu sanoo.
Sen jälkeen kun tämä tilanne oli paljastunut, oli Karhun mukaan nähtävissä että monet ihmiset kokouksessa olivat hyvin helpottuneita.
– Samaa viestiä olen kuullut myös sunnuntaina eri puolilla maata pidetyistä seuroista.
Puheenjohtajana Karhu myöntää, että totta kai on ollut myös päinvastaisia mielipiteitä.
– Tiedän silti, että moni on saanut tässä asiassa selkeyden.
Voiko esikoislestadiolaisuus nyt jakautua sakramenttikysymyksen vuoksi?
– Minun on vaikea siihen ottaa kantaa. Toivon, että sellaista ei tapahtuisi. En minä silti täysin mahdottomana sitä pidä, että kaikki eivät jaksa nyt tulla seuroihin, Karhu toteaa.
Esikoislestadiolaisuutta nyt jakava sakramenttikysymys on ruumiillistunut viime joulukuusta alkaen liikkeen joidenkin maallikkosananpalvelijoiden toimittamissa ehtoollistilaisuuksissa ja myös kasteissa.
Jatkuvatko maallikkojen toimittamat ehtoolliset ja kasteet tällä tietämällä?
– Kyllä jatkuvat. Suurin osa maallikkojemme kastamista lapsista on myös liitetty evankelisluterilaisiin seurakuntiin. Tietääkseni yhdessä tapauksessa ei ole liitetty. Se on johtunut siitä, että naiskirkkoherra olisi itse halunnut sen liittämisen hartaushetkineen toimittaa, mikä taas ei ollut lapsen vanhempien tahdon mukaista, Karhu sanoo.
”Suuri yleisö ei voi päättää hengellisistä asioista”
Helsingin-kokouksessa puhuttiin paljon ”hengellisestä hallituksesta”. Se tarkoittaa esikoislestadiolaisen herätysliikkeen Ruotsin Lapin vanhimpia sekä liikkeen Suomessa toimivia sananpalvelijoita. Karhun mukaan hengellisen hallituksen päätösvaltaa sakramenttiasiassa kannattavat useimmat Suomessa toimivat liikkeen saarnaajat ja lähetysmiehet, mikä tuli myös Helsingissä pidetyssä äänestyksessä esiin.
Mistä tämä hengellinen hallitus saa valtansa?
– Silloin kun seurakuntien saarnaajat valitaan, suurin vastuu hengellisissä asioissa tulee mukana. Meistä se on raamatullinen järjestys. Se näkyy jo apostolisessa kristillisyydessä ja sitä mekin olemme halunneet noudattaa.
Karhun mukaan ei voida ajatella niin, että suuri yleisö päättää hengellisistä asioista.
– Ne kuuluvat saarnaviralle ja hengelliselle hallitukselle. Liikkeen jäsenistön enemmistö haluaa näin.
Ellei näin olisi, Karhun mukaan silloin äänestystuloksilla voitaisiin enemmistöpäätöksillä päättää opista ja hengellisistä kysymyksistä.
– Näinhän ei voi olla, oppi on muuttumaton. Se on Raamatussa ja on saarnaviran, hengellisen hallituksen tehtävä vaalia sitä.
Puheenjohtajana Karhu ymmärtää vähemmistöön jääneiden tuntoja. Hän toivoo liikkeen pysyvän tässä kriisissä yhtenäisenä.
– Haluaisin sanoa vähemmistöön jääneille sen, että tässä äänestystuloksessa ei ole voittajia ja häviäjiä. Voiton saa ikiaikojen Jumala. Pysytään tämän seurakuntaäidin helmassa, joka on meitä hoitanut, Karhu sanoo omaan herätysliikkeeseen viitaten.
– Jumala on tässä voittanut, ei kukaan muu, Seppo Karhu painottaa.
Kuva: Tapani Ihalainen. Esikoislestadiolaisten rukoushuone Helsingin Puistolassa.
Lue myös:
Kuopion piispalta esikoislestadiolaisille avoin kirje
Esikoislestadiolaiset maallikot kastavat nyt lapsia
Salmi: Joku Suomen piispoista voisi ehkä vierailla Jällivaarassa
Häkkinen: Ei yhteistyötä sakramenttiseparatistien kanssa
Ilmoita asiavirheestä