Kuvan rippikoulu ei liity uutisen tapaukseen.
Ilta-Sanomat
uutisoi perjantainan espoolaisen rippikoululeirin ohjelmanumerosta. Leirin nuorille järjestyi etuja ja palveluita rahalla, jos vanhemmat suostuivat ostamaan niitä. Yksi palvelu oli lehden mukaan esimerkiksi etuilu ruokajonossa.
Espoon tuomiokirkkoseurakunnan pastori, leirin johtaja Kirsi Muurimäki kertoo olevansa pahoillaan, että jonkun mieli on pahoittunut ja hän toteaa, ettei ohjelmanumeroa käytetä enää vastaisuudessa. Hän sanoo, että ohjelmanumeron tarkoitus oli hyvä, tukea hyväntekeväisyyttä.
Muurimäki kehuu maanantaina päättyvää leiriä todella onnistuneeksi ja ryhmää hyväksi. Hän on pahoitellut otsikoihin noussutta ohjelmanumeroa kirjeitse leiriläisten vanhemmille ja kertoo saaneensa vastaukseksi pelkkää kannustusta. Muurimäki arvelee, että ilmeisesti yksittäinen henkilö on pahoittanut ohjelmanumerosta mielensä.
Hän allekirjoittaa sen, että ihmiset saattavat olla herkällä mielellä, kun kirkko on näkynyt viime päivinä paljon julkisuudessa Päivi Räsäsen lausunnoista syntyneen keskustelun vuoksi.
Espoon tuomiokirkkoseurakunnan papin Muurimäen mukaan kyseinen piispainkokouksen hyväksymästä oppikirjasta löytyvä Lähetyshuutokauppa-tempaus on tarkoitettu leikkimielellä hyvän asian puolesta toteutettavaksi. Leirillä kohteeksi oli valittu lähetystyön sijaan Yhteisvastuukeräys. Ohjelmassa ei hänen mukaansa ole kyse siitä, että jotkut leiriläiset saisivat pysyviä vaan kertaluonteisen isosen palvelun vanhempien rahoilla. Muurimäki ei usko, että kukaan leiriläinen loukkaantuu siitä, jos joku heistä saa olla kerran ensimmäisenä ruokajonossa tai jos isonen tuo yhdelle riparilaiselle kerran aamupalan vuoteeseen.
Vanhempien huutoja ja etua tai palveluksia tuli noin viidelle-kuudelle nuorelle. Huudot olivat summaltaan yhdestä seitsemään euroon ja Yhteisvastuulle kerättiin noin 30 euroa. Konfirmaatiossa saatetaan kertoa tarkemmin, millaiseen kohteeseen rahat päätyvät.
– Yhteisvastuu kuuluu rippikoulusuunnitelmaan, lähimmäisyys lähellä ja kaukana olevien puolesta. Mietimme miten voi olla lähimmäinen ja auttaa, Muurimäki kertoo tempauksesta, jota ei siis nyt enää toteuteta.
Tempaus voisi olla pohjana eriarvoisuuden pohdinnalle
Rippikoulukirjat ja niiden opettajanoppaat hyväksyy piispainkokous. Kyseisen julkisuuteen noussut ohjelmanumero on nuorekkaalla ja rohkealla otteella toteutetusta
IHAN SAMA – eilen tänään ja ikuisesti -kirjasta. Ennen piispainkokouksen hyväksyntää sen ovat käyneet läpi kirkon kasvatusasioiden yksikkö ja piispainkokouksen valmistusvaliokunta. Nämä arvioivat kirjaa niin teologisesti kuin pedagogisestikin. Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen kertoo, että kirja on käyty perusteellisesti läpi, mutta julkisuuteen nousseesseen ideaan ei oltu kiinnitetty erityistä huomiota. Komulainen ei kuitenkaan itse ole ollut kirjan tarkastamisessa mukana eikä ole nähnyt sitä, miten ohjelmavirike kirjassa esitellään.
Hän kuitenkin toteaa, että idean tarkoituksena on hyväntekeväisyys eikä tempaus esimerkiksi eroa mitenkään siitä, miten hyvän tekemisessä esimerkiksi viihdemaailmassa käytetään monia keinoja, jotka nuoretkin tuntevat.
– Kyllähän kaiken maailman hyväntekeväisyyskauppoja on, se on ihan yleinen formaatti. Nyt nuorekas tempaushenkisyys aiheutti jollain taholla huonoja fiiliksiä. Tähän ei oltu osattu etukäteen kiinnittää huomiota. Pedagogisesti koulutettuna ihmisenä ajattelen, että jopa vähän epäoikeudenmukaisuudella leikittelevä tempaus voi olla positiivinen mahdollisuuus pohtia rippikouluopetuksessa vaikkapa yhteiskunnan eriarvoisuutta, miten esimerkiksi oikeassa yhteiskunnassa raha voi antaa etuoikeuksia ja synnyttää epäoikeudenmukaisuutta, Komulainen toteaa ja pohtii, miten asiaa voisi syventää.
– Kun tässä on hyväntekeväisyys, on vaikea nähdä, että tämä olisi elämää suurempi kysymys. Rippikoulussa tapahtuu kaikenlaista ja tehdään erilaisia tempauksia. Jälkikäteen on tarpeen aina käydä palautekeskustelua ryhmässä. Tietysti on sääli, että joku vanhempi on pahoittanut mielensä. Aina kun on huumoria, voi olla, että eri tavalla katsotaan asioita. Vakava kysymys on se, jota on toki syytä tarkoin pohtia, että joku perhe voi olla sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että tällainen tempaus tuottaa oikean eriarvoisuuden kokemuksen.
”Meillä on monenlaisia käsityksiä”
Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen toteaa yleisesti, että auttamisen pitää olla mukavaa, sen pitää tapahtua omasta tahdosta ja se ei saa loukata ketään. Sinänsä Yhteisvastuukeräys ei ole ollut riparikeräyksen takana.
– Tämä kuulostaa leikkimieliseltä tavalta auttaa, mutta aina on ihmisiä, jotka voivat pahoittaa mielensä. Meitä on monenlaisia ja meillä ihmisillä on monenlaisia näkemyksiä. Yhteisvastuu ei missään tapauksessa halua tukea eriarvoisuutta. Tässä vauraampien perheiden lapset ovat etuasemassa, kaikillahan ei ole varaa maksaa. Asiaa tarkemmin tuntematta en lähde tuomitsemaan tällaistakaan auttamisen mahdollisuutta. Eri paikoilla hyödynnetään tuhansia paikallisia ideoita. Miettimisen arvoista on se, että nuoret itse eivät saaneet kokemusta tekemisestä ja auttamisesta, jos heidän puolestaan maksettiin. Ehkä tässä sitten haluttiin puhutella vanhempia, hän sanoo.
Yksi IHAN SAMA -kirjan tekijöistä, pastori Antti Siukonen toteaa, että tempauksen ideaa näytetään sovelletun seurakunnassa. Monesti leirillä saatetaan kerätä kolehti esimerkiksi palautuspulloina, mikä perustuu Siukosen mukaan siihen, että nuori oppii antamaan jotain omastaan muille. Siukonen toteaa, ettei hän hyväksy eriarvoisten asetelmien luomista, mutta katsoo, että tässä tapauksessa ”kärpäsestä on tehty härkänen”.
-Luotan siihen, että nuoret ovat ymmärtäneet työskentelyn tarkoituksen, hän sanoo.
Tästä IHAN SAMA -kirjan virikkeestä keskustelu lähti käyntiin:
Lähetyshuutokauppa rippikoulussa
Lähetysaiheisen päivän lopuksi pidetään huutokauppa, johon jokainen tuo vähintään yhden kaupattavan asian. Niiden ei tarvitse olla tavaroita, vaan mieluusti palveluksia, kuten ”laitan madon koukkuun puolestasi”, ”tarjoilen aamupalan sänkyyn”, ”tuon jälkiruoan pöytään”, ”hieron hartioitasi 15 minuuttia”, ”luen iltasadun”. Mitä hauskempia, sen parempi.
Meklari johtaa huutokauppaa. Summat saavat olla pieniäkin. Huutokaupan aluksi voidaan esitellä kohde, jonne rahat menevät, ja kertoa, mitä milläkin summalla siellä saadaan aikaa. Lopuksi voidaan todeta, miten paljon rahaa saatiin kokoon.”
Linkki lisätty 14.7.: Espoon tuomiokirkkoseurakunta pahoittelee
Ilmoita asiavirheestä