Essee: Kun 1970-luvun seurakuntanuoret tapasivat, kaikki muistot eivät olleet yhteisiä

Kesäkuun alku vuonna 1972 oli minulle tärkeä vaihe elämässä. Kävin silloin Pitäjänmäen seurakunnan rippikoulun Ranta-Vaahalan leirikeskuksessa Kärkölässä. Leirillä tutustuin kahteen asiaan. Ensinnäkin sellaiseen nuorisokulttuuriin, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan. Tempauduin mukaan. Toiseksi minulle syntyi ymmärrys uskosta Jumalaan ja myös kokemus siitä. Tempauduin mukaan niin täysillä, että uskosta ja sen maailmasta kertomisesta tuli minulle elämänura….

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Missä olit, kun kehitysyhteistyön määrärahoista leikattiin? – Meillä on varaa tasata paremmin
Seuraava artikkeliNaisia pidetään hoivaajina – Tuoreen väitöskirjan mukaan monissa ortodoksisissa kirkoissa naisten kykyjä menee hukkaan

Ei näytettäviä viestejä