Suhteeni kristinuskon kieleen on ristiriitainen. Ensinnäkin se on kotona opittu kieli, jonka sanasto, kielikuvat ja rytmi rauhoittavat minua ja saavat tuntemaan oloni turvalliseksi. Sillä piirrettiin maailmani rajat. Lapsuuteni iltarukouksissa siunattiin nimeltä mainiten kaikki läheiseni, äiti, isä, sisarukset, sukulaiset, ystävät, koko tuo yhteisö, joka muodostui ympärilleni kuin kehinä laajenevat väreet veden pinnalla. Tuon kehän sisällä olen…