Toivo on kulkeutunut länsimaiseen tietoisuuteen ennen kaikkea antiikin kreikkalaisesta maailmasta. Muinaisen kreikan myyttisissä teksteissä tietyt tuntemukset, kuten Pelko ja Toivo (kr. Elpis), olivat jumalille kuuluvia erisnimiä. Myöhemmin kreikkalaisessa filosofiassa, runoudessa ja historiankirjoituksessa toivo ymmärrettiin sen teologisen alkuperän sijaan psykologiseksi termiksi. Se nähtiin joko negatiivisena, neutraalina tai positiivisena tunteena. Hesiodos varoitti toimettoman ihmisen tulevaisuuteen suuntautuvasta tyhjästä…
Ilmoita asiavirheestä