Essee: Voiko vihapuheen olemassaolosta syyttää uskontoja vai pitäisikö pitää silmällä niitä toimijoita, jotka tietoisesti yrittävät hyötyä vastakkainasettelun kärjistämisestä?

Helsingin Sanomissa oli kesällä rauhanliikkeen asemaa ja tehtävää etsivä Arja Alhon ja Laura Lodeniuksen mielipidekirjoitus otsikolla ”Rauhaa ei pidä rakentaa viholliskuvien varaan”. Tekstin alkupuolella todettiin: ”Viholliskuvien juuret ovat uskonnoissa, mutta niitä ryydittävät myös psykologiset ja sosiologiset tekijät. Yhteisön yhtenäisyyttä lujitetaan syntipukeilla ja sijaisuhreilla.” (HS 7.7.) Kirjoittajien väite, joka artikkelin kokonaisuudessa on sivujuonne, jäi vaivaamaan minua….

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Juuso Ritala kasvoi Artjärven kirkkomaalla – ”Äitini suvussa oli useita suntioita, joista yksi kuoli kellotapulissa”
Seuraava artikkeliKolumni: Alkoholismiin liittyy edelleen voimakas stigma

Ei näytettäviä viestejä