Evankelis-luterilainen vai evankelisluterilainen? – Kiista kirkon nimen kirjoitusasusta elää ja voi

Kolmekymmentä vuotta täyttävä virallinen väittely Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeaoppisesta kirjoitusasusta jatkuu jälleen tuoreessa kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellossa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti käyttänyt nimessään yhdysmerkkiä, koska evankelisuutta ja luterilaisuutta on pidetty itsenäisinä ja samanarvoisina osina kirkon nimeä. Näin asian on aikanaan linjannut myös arkkipiispa Martti Simojoki.

Yhdysmerkkiä käytetään suomen kielessä rinnasteisten yhdyssanan osien välissä, kun yhdyssanan osat ovat samanarvoiset eikä kumpikaan niistä määritä toista.

Suomen kielen lautakunta päätti vuonna 1986 suosittaa yhdysmerkitöntä muotoa evankelisluterilainen, myös kirkon nimessä. Tätä perusteltiin sillä, että sanan alkuosan katsotaan määrittävän jälkiosaa. Kirkko ei siis ole suomen kielen lautakunnan mukaan ”evankelinen ja luterilainen” vaan ”evankelisesti luterilainen”.

Eläkkeellä oleva toimittaja ja teologian maisteri Seppo Salo pitää omituisena sitä, että kielitoimisto kuvittelee voivansa määritellä kirkon teologista itseymmärrystä. Yhdysmerkin poistaminen vaikuttaa Salon mukaan nimen koko viite- ja tulkintakehykseen.

Vastauspuheenvuorossaan eläkkeellä oleva kielenhuoltaja Taru Kolehmainen kertoo 1980-luvulla laatimastaan selvityksestä ja lautakunnan päätöksen taustoista. Hän tuo esiin, miten sanan kirjoitusasussa on ollut kirjavuutta jo 1950-luvulta asti. Eri oppaissa on ollut erilaisia ohjeita.

Kolehmaisen mukaan Suomen kirkollisten olojen näkökulmasta oli ja on edelleen mahdotonta nähdä, mikä on yhdysosien evankelinen ja luterilainen merkitysten keskinäinen suhde, mikä puolestaan johtuu sanan evankelinen merkityksen epämääräisyydestä kielessämme.

Kolehmaisen mielestä evankelisuus on evankeliumin mukaisuutta, mikä sisältyy automaattisesti luterilaisuuteen. Niinpä sen voisi poistaa kirkon nimestä kokonaan.

Kolehmaisen mukaan ikuisuuskysymys sanan oikeinkirjoituksesta ratkeaisi parhaiten niin, että kirkon viralliseksi nimeksi saataisiin Suomen luterilainen kirkko.

”Ehkä se tällä vuosituhannella onnistuu! Vai sisältääkö evankelinen kirkon nimessä niin tärkeitä arvoja Suomessa, ettei sanaa voi poistaa?” Taru Kolehmainen päättää puheenvuoronsa.

Kuva: Emilia Karhu

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKansanedustaja jätti kirjallisen kysymyksen arkkipiispan lausunnoista
Seuraava artikkeliMikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä 29.3.

Ei näytettäviä viestejä