| 23. sunnuntai helluntaista |
Päiväkodista kotiuduttuaan kaksi ja puolivuotiaalla tiitiäisellä oli asiaa vanhemmilleen. Hän kertoi iloisena, ettei hän tänään ollut purrut ketään. Pienen ihmisen tiedonanto liittyi siihen, että muutamaa päivää aiemmin päiväkodin työntekijät olivat kertoneet samaisen kaksi ja puolivuotiaan purreen parasta kaveriaan. Leikkiessä oli tullut riitaa.
Tiitiäinen oli pyytänyt anteeksi, mutta siitä ei ole tietoa, oliko hän saanut kaveriltaan anteeksi.
Anteeksi antaminen on usein vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen. Suu voi sanoa antaneensa anteeksi, mutta mieli muistaa vielä. Parasta olisi, jos anteeksi antamisen lisäksi olisi taito unohtaa saman tien koko tapahtuma.
Anteeksiantamista koskevaa evankeliumitekstiä edeltää Jeesuksen opetus Isä meidän -rukouksesta. Siinäkin sanotaan, että anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Tätä rukousta rukoillessa olen miettinyt, tarkoittaako Jeesus sitä, että pitää antaa anteeksi silloinkin kun toinen ei sitä edes pyydä.
Ehkä se on turhaa teoreettista pohdiskelua, koska anteeksiantaminen on pyydettäessäkin usein vaikeaa. Kuinka siis osaisi antaa anteeksi, jos toinen ei sitä edes pyydä?
Ylipäätään voi olla vaikea muistaa, koska viimeksi on pyytänyt, saati antanut anteeksi. Vahingossa ruokajonossa tönäisemisestä on helppo sanoa ”sori”. Mutta mitä isommin on rikkonut toista vastaan, sitä vaikeampaa on anteeksipyyntö. Sitä tärkeämpää se kuitenkin olisi.
Pienet lapset purevat joskus toisiaan, mutta myös meillä aikuisilla on taito purra toisiamme. Ei niinkään hampailla, vaan suusta tulevilla sanoilla.
Päivän mittaan suu saattaa suoltaa ääneen, tai näppäilevä sormi sosiaaliseen mediaan ilkeitä pikkupuraisuja tai pahempia vammoja. Joskus niin salakavalasti, että vasta myöhemmin ymmärtää tulleensa purruksi. Tai purreensa.
Sekin on tapa purra toista ihmistä, että jättää kannustavan palautteen tai kiitoksen antamatta vaikka tietää, että olisi sen hetki. Kiireellä on helppo selittää itselleen sitä mikä jää tekemättä ja sanomatta. Niin kiire ei pidä koskaan olla, ettei ehdi kiittämään tai kehumaan. Saati anteeksi pyytämään.
Jos edes yhtenä iltana voisi tiitiäisen tavoin vilpittömästi todeta, että tänään en purrut ketään. Tai olisi se päivä, että antaisi anteeksi ja unohtaisi toisen puremat jo ennen kuin hän edes itse ymmärtää pyytää niitä anteeksi.
Kirjoittaja on Kotimaa-lehden toimittaja.
Matteuksen evankeliumi 6:14–15
Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
23. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Antakaa toisillenne anteeksi”.
Tekstit: Sananl. 10:12, Ps. 119:162–168, Ps. 133:1, Jes. 64:3–8, Fil. 1:6–11, Matt. 6:14–15.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä