Kun Jumala oli luonut kaikki maailman kalat, tuli hätääntynyt enkeli Hänen luokseen:
– Tällainen ruma kala jäi vaille sijoituspaikkaa, enkeli sanoi pitäen kädessään pitkulaista vihertävää ja suurisuista kalaa.
– No jopas, sanoi Jumala.
– Minne tämän laitan, kysyi enkeli.
– Kokeillaan minne se sopii.
Ja niin Jumala ja enkeli laskivat hauen lampiin, järviin, jokiin ja meriin. Kaikkialla se viihtyi.
– Jippii, kun en jäänyt luomistyössä rannalle, hauki huusi kiitokseksi ja läiskäytti pyrstöllään.
Hauki (Esox lucius) on petokala ja sille kelpaavat ravinnoksi toiset kalat, mutta tarvittaessa myös sammakot, ravut, lintujen poikaset tai vaikkapa uiva myyrä. Hauen elinvoimaisuuden salaisuus on sen kyvyssä sopeutua kulloinkin saatavilla olevaan ravintoon, mutta myös vallitseviin elinoloihin. Hauki tulee toimeen myös rehevöityneissä vesissä.
Haukea tavataan kautta Euraasian ja Pohjois-Amerikan sekä makeassa että suolaisessa vedessä. Suurimmat hauet saattavat painaa jopa 30 kiloa, Suomesta ei niin suuria kuitenkaan tiedetä saadun. Hauki on meillä toiseksi tärkein vapaa-ajankalastajien saalis ahvenen jälkeen.
Kutukypsyyden hauki saavuttaa 3–4-vuotiaana, jolloin sillä on mittaa 30–40 senttimetriä.
Haukikanta on paikoin taantunut viime aikoina.
Kalevalan merkittävin soitin, Väinämöisen kannel on tehty hauen leukaluista ja hampaista.
Suomalaisille hauki on ollut merkittävä ruokakala. Jouluhauki on edelleen rannikkoseudulla tunnettu tapa, tasavallan perisentillekin sellainen vuosittain lahjoitetaan.
Kalamies jos joku on luonnon armoilla. Ahti ei suo antejaan, mutta Luoja jakaa lahjoistaan. Hauki on yksi kiitoksen aihe.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä