Kotimaa kysyi muutamalta kirkkoherralta eri puolilta Suomea, miten heillä ohjeistetaan valokuvaamisesta siunaustilaisuudessa ja onko heillä kokemusta hautajaisten suorasta nettistriimauksesta esimerkiksi ulkomailla asuville omaisille.
Kirkkoherrojen mukaan valokuvaajat ovat ammattitaitoisia ja hienotunteisia. He hoitavat hautajaisten kuvaamisen tyylikkäästi ja tilaisuuden ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Mitään erityisiä ohjeita seurakunnissa ei siis ole tarvinnut laatia siunaustilaisuuksien kuvaamisen varalle.
– Omaisten toiveet ratkaisevat. Kokemukseni on, että kuvaaminen tapahtuu korrektisti, sanoo Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen.
Omaisten toiveita pyritään noudattamaan myös Turussa.
– Lisäksi jotkut papit esittävät toiveenaan, että rukousten aikana ei valokuvattaisi, kertoo Turun tuomiorovasti Heimo Rinne.
Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen keskustelee usein hautajaisten kuvaajan kanssa etukäteen tilaisuuden kulusta. Hän haluaa varmistua siitä, että omaiset saavat sellaisia kuvia kuin haluavat.
Toisinaan hän on havainnut kuvaustilanteissa liikaakin häveliäisyyttä.
– Tuntuu ikävältä omaisten puolesta, jos kuvaaja ottaa kuvia vain kaukaa paikaltaan ja kukkia laskevien ihmisten selkäpuolelta. Uskon, että omaisten on mukavampi saada kuvia, joissa ihmiset näkyvät. Ammattitaitoisen kuvaajan hillityt liikkeet eivät häiritse tilaisuutta mitenkään.
Tapiolan kirkkoherran Päivi Linnoinen huomauttaa, että vainajan tahdon kunnioittaminen on hautajaisia koskevissa ratkaisuissa erityisen tärkeää.
Lapinlahdella omaiset antavat usein siunaustilaisuuden kuvaamisen joko ammattilaisen tai jonkun vieraan tehtäväksi.
– Parasta onkin, että yksi kuvaaja hoitaa asian, niin muut saavat keskittyä toimitukseen, kirkkoherra Lauri Jäntti sanoo.
Hautajaisten suora videointi toimii yhteistyöllä
Oulussa on kokemusta myös hautajaisten suorasta videokuvaamisesta kaukana asuville omaisille. Siunaustilaisuudesta on oltu esimerkiksi suorassa skype-yhteydessä ulkomaille.
– Tämä on toiminut hyvin ja ollut merkityksellistä niin ulkomailla asuville omaisille kuin myös heille, jotka ovat paikalla siunaustilaisuudessa. On tärkeää, että yhteys toimii. Sitä kannattaa testata etukäteen, ettei herkässä tilanteessa tule pettymyksiä, Satu Saarinen sanoo.
Myös Lapinlahdella on kokemusta muistotilaisuuden videostriimauksesta ulkomaille. Lauri Jäntin mukaan se toimi luontevasti.
Olli Hallikaisella ei ole kokemusta hautajaisten videoinnista, mutta hän pitää ajatusta hyvänä, jos joku omainen ei pääse paikalle.
– Käytännön toteutuksessa neuvovat ja auttavat kappelin vahtimestari, pappi ja kanttori, Hallikainen sanoo.
Tapiolan seurakunnassa on kuvattu siunaustilaisuus kännykällä lähiomaiselle, joka ei oman terveydentilansa vuoksi päässyt mukaan paikanpäälle. Päivi Linnoisen mukaan tämä onnistui hyvin, koska työntekijät toimivat hyvässä yhteistyössä keskenään ja omaisten kanssa.
Myös Joensuun seurakunnassa on kokemusta siunaustilaisuuden kuvaamisesta kännykällä.
– Meillä ei ole kappeleissa laitteita varsinaista videostriimausta varten, Joensuun kirkkoherra Petri Rask sanoo.
Onko suru somessa huomionhakuisuutta vai yhteisöllisyyttä?
Käsitykset digitaalisesta yksityisyydestä ja julkisuudesta vaihtelevat jyrkästi, kun puhutaan kuolemasta ja sen kuvaamisesta.
Kuka tahansa voi nyt reaaliaikaisesti kertoa sosiaalisessa mediassa tunteistaan ja kokemuksistaan kuoleman äärellä. Jollekin on luontevaa laittaa someen kuva kuolleesta äidistään tai isästään. Joku toinen kavahtaa ja paheksuu sellaista syvästi.
2000-luvulla yleistyneet virtuaaliset kynttilät, osanotot ja muistopaikat ovat tuoneet kuoleman rituaalit ulos perhepiiristä. Anna Haverinen ja Ilona Pajari kirjoittavat kirjassa Suomalaisen kuoleman historia, että joidenkin mielestä sosiaalisessa mediassa jaettu suru on makaaberia huomionhakuisuutta. Toiset taas kokevat, että julkinen suru somessa on palauttanut suremiseen aiemmin liittynyttä vahvaa yhteisöllisyyttä.
Juttu on julkaistu aiemmin 6.6. ilmestyneessä Kotimaa Pro -liitteessä.
Kuva: Pixabay. Kuvankäsittely: Ritva Kaijasilta.
Lue myös:
”Lapset mukaan hautajaisiin, kirkossa saa imettää!” – Lapsella on oikeus hyvästellä rakas ihminen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.