Näin voi harvoin sanoa körttiseuroista, mutta tällä kertaa ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.
Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevalla Seuratuvalla pidettiin tiistai-iltana siioninvirsiseurat, joihin oli kutsuttu puhujiksi Helsingin piispaehdokkaat Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo. Kyseessä oli viimeinen tapahtuma, jossa kandidaatit kohtasivat ennen keskiviikkoista piispanvaalin ensimmäistä kierrosta. Tilaisuuden järjestivät Herättäjä-Yhdistys ja ehdokkaiden tukiryhmät.
Seurojen aluksi Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen lahjoitti ehdokkaille tänä kesänä käyttöön otetut uudistetut Siionin virret -kokoelmat. Lahjoitetut kirjat olivat tietysti piispallisen violetit.
Täysi salillinen veisasi niistä aluksi virren numero 1. ”Olemme vajavaiset / kuin tyhjä astia, / puutteemme moninaiset / alati kiusana”, sen kolmannen säkeistön sanat kuuluivat.
Laajasalo: Ihminen kumittaa virheitä, mutta kerrostumat vain näkyvät
Ensimmäisenä puhui Teemu Laajasalo. Hän palasi ala-asteelleen Helsingin Mellunmäkeen, missä ensimmäisen ja toisen luokan opettaja toisinaan laulatti Siionin virsiä. Laajasalo muisti myös, kuinka opettaja harjoitutti kaunokirjoitusta. Kauniin käsialan aikaan saaminen oli pikkupojan mielestä vaikeaa.
Kirjoituskokemukset tiivistyivät yhteen muistoon: pieni Laajasalo pyyhki kumilla tekstiään uudestaan ja uudestaan, mutta vanhat virheet kuulsivat aina vain vahvemmin läpi. Lopulta paperille sekoittuivat kyyneletkin.
– Silloin opettaja tuli ja sanoi: ”Ei hätää, käännetäänpä uusi puhdas sivu”, Laajasalo muisteli.
Hän viittasi kuulijoihinsa sanoen, että sali on täynnä ihmisiä, jotka ovat tehneet virheitä ja yrittäneet kumittaa niitä, mutta kerrostumat vain näkyvät. Sutut ja kyyneleet voivat liittyä talouteen, parisuhteeseen, terveyteen, uraan tai Jumalan kaipaamiseen.
– Ihminen näkee elämän vihossa sutut, muttä hyvä Jumala kääntää uuden sivun, joka kutsuu meitä aloittamaan täydellisesti, puhtaasti uudelleen, Laajasalo päätti.
Hallamaa: Katse voi rikkoa yhteyden ja siitä etsitään tunnustusta
Jaana Hallamaan seurapuheen aiheena oli katse. Hän aloitti kohtauksella helsinkiläisestä paikallisjunasta. Hallamaa oli todistanut sivusta tilannetta, jossa matkustaja oli raivostunut konduktöörille siitä, kuinka tämä oli katsonut häntä. Matkustaja oli kokenut katseen sellaiseksi, että yhteyden syntyminen matkustajan ja konduktöörin välille oli sen jälkeen mahdotonta, Hallamaa sanoi.
Hän jatkoi, kuinka katseen kohteena oleminen on tullut hänelle itselleen tutuksi vaalikampanjan kuluessa. Hän sanoi huomaavansa, että etsii tunnustusta antavaa, hyväksyvää katsetta.
Hallamaa eteni nostamalla esiin raamatunkohtia, joissa puhutaan katseesta: Luomiskertomuksessa todetaan, kuinka Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisten silmät avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti. Luukkaan evankeliumissa Emmauksen tien kulkijat tunsivat äkkiä Jeesuksen.
Yhdessä kirkon synnintunnustuksista puolestaan pyydetään, että Kristus katsoisi ihmisen puoleen laupeutensa silmin ja että ihminen saisi ryövärin kanssa katsella Kristuksen pyhiä kasvoja taivaassa iankaikkisesti.
– Seurapenkissä istumista kuvataan usein niin, että ollaan Jeesuksen katseen alla. Ja kaiken laulamisen, puheiden, yhdessä olemisen tavoite on se, että käännämme katseen Kristukseen, Hallamaa totesi.
Hintikka: Kehen sinä luotat arjessa, entä kun arki särkyy?
Kolmikosta viimeisenä puhunut Kaisamari Hintikka palasi seurojen ensimmäiseen virteen, jonka teksti on alun perin lähetystyöntekijä Martti Rautasen käsialaa. Hintikka sanoi miettineensä paljon Rautasta ja sitä, millaista luottamusta Jumalaan inkeriläispojalta tarvittiin, kun tämä lähti 1800-luvun puolivälissä ”sen seitsemän meren tuolle puolen” nykyiseen Namibiaan.
– Minkälaista luottamusta sinä tarvitset päivittäin? Kehen sinä luotat tavallisen arjen keskellä – perheeseen, ystäviin, ehkä kollegoihin? Kehen sinä luotat silloin, kun se arki särkyy? Silloin, kun opiskelupaikka ei aukeakaan niin kuin suunnittelit, kun työpaikka lähteekin alta, kun terveys horjuu tai perhe särkyy?
Hintikka totesi, että uskosta ja luottamuksesta puhutaan usein samassa lauseessa. Usko on heittäytymistä tuntemattomaan, hullunrohkeutta, jossa voi luottaa vain Jumalan lupauksiin.
Hän jatkoi, että luottamus on myös kutsu, sillä Jumala luottaa ihmisiin. Usko ja luottamus ovat siis myös kuuliaisuutta.
– Kuuliaisuudessa meillä on esimerkki Jeesuksessa Kristuksessa. Kuuliaisuudessaan Kristus seurasi Jumalaa luottamuksen äärirajoille asti ja ristillä luottamuksen tuolle puolen, Hintikka sanoi.
Liikkuvia äänestäjiä vielä jäljellä
Kolmessa vartissa kolme puhetta oli pidetty ja viisi virttä veisattu. Ehdokkaat ja äänestäjät saateltiin seuraavaan päivään Kahden maan kansalainen -virren sanoilla: ”Edessä reitti tuntematon aukeaa…”.
Kaikki äänioikeutetut seuravieraat eivät olleet vielä tiistainakaan tehneet lopullista päätöstä ehdokkaastaan. Maallikkovalitsija Aino Malmi ei ollut edes halunnut lukita valintaansa ennen seuroja.
– Kaikilla oli hyvät puheet, jotka vahvistivat omia ajatuksiani ehdokkaista, Malmi sanoi.
Uudelta piispalta hän toivoo kykyä puhutella helsinkiläisiä, uskallusta ottaa kantaa ja ekumeenisten suhteiden ylläpitämistä.
Seurojen päättyessä Malmin äänestyspäätös oli vielä kahden ehdokkaan kauppa.
Kuva: Olli Seppälä. Kaisamari Hintikka (vas.), Jaana Hallamaa ja Teemu Laajasalo veisasivat siioninvirsiseuroissa Helsingin Seuratuvalla piispanvaalin ensimmäisen kierroksen aattona.
Lue myös:
Analyysi: Helsingin piispanvaalissa on takana kiihkeä kampanjakevät – tämä jäi mieleen ehdokkaista
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.