Kokous vahvisti Suomen evankelisluterilaisen kirkon asemaa luterilaisten kirkkojen perheessä, lisäsi merkittävästi ekumeenisia yhteyksiä sekä nostatti innostusta kansainvälisiin asioihin. Lisäksi se nosti kirkossamme aivan uudella tavalla puheeksi kansainvälisen vastuun kysymykset.
Kokous liikutti myös lukiolaispoikaa, nykyisin eläkkeellä olevaa kirkkoneuvos Risto Cantellia.
– Kävin kuuntelemassa arkkipiispa Martti Simojoen raamattutunteja sekä silloisessa messuhallissa pidettyjä yleisöluentoja. Esimerkiksi Lauri Haikolan luento teki minuun suuren vaikutuksen ja antoi ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa, Cantell muistelee.
– Nuorelle koulupojalle oli myöskin hienoa nähdä niin paljon eri maista ja eri kulttuureista tulleita eri näköisiä ja eri värisiä ihmisiä, sekä tajuta, että me kaikki kuulumme erilaisuudesta huolimatta yhteen saman uskon perusteella, Cantell jatkaa.
Elettiin neuvostoaikaa ja Suomen kirkon oli hyvin vaikea pitää yhteyttä Baltian luterilaisiin. Luterilaisen maailmanliiton kokouksen ansiosta yhteyksien solmiminen Viron ja Latvian luterilaisten kirkkojen kanssa kuitenkin mahdollistui.
– Kirkkomme johto tapasi yleiskokouksen ansiosta Viron ja Latvian kirkkojen arkkipiispat. He kutsuivat myöhemmin meidän kirkkomme valtuuskunnan tutustumaan Baltian kirkkojen elämään. Vierailu toteutui noin vuoden kuluttua tapaamisesta, Cantell kertoo.
Yleiskokouksen seurauksena perustettiin Strasbourgin ekumeeninen instituutti, jonka merkitys on ollut keskeinen mm. laadittaessa Yhteistä julistusta vanhurskauttamisopista.
Ilmoita asiavirheestä