Tuore väitös selvittää herännäisjohtaja Jonas Laguksen käsitystä pelastavasta uskosta. Teologian lisensiaatti Jorma Pitkäsen tutkimus täydentää kuvaa myöhemmän herännäisyyden olemuksesta. Se myös valaisee luterilaisuuden historiaa ja opintulkintaan tuomalla uuden näkökulman evankelisuuden syntyyn 1840-luvulla johtaneeseen kiistaan.
Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka Laguksen uskonkäsityksen elementit liittyvät toisiinsa ja minkälainen paikka niillä on hänen teologiassaan. Hänen ajattelussaan on tutkimustulosten valossa selvä, joskin jännitteinen rakenne.
Lagus sai teologisia vaikutteita pietistisistä hartauskirjoista, joista yksi merkittävimmistä oli Eric Pontoppidanin
Uskon peili. Kirjassa tehdään jako Jumalan armon turviin pakenevan uskon ja varmuuteen päässeen uskon välillä. Tämä erottelu selittää myös Laguksen uskonkäsityksen dynamiikkaa.
Tutkimus pyrkii osoittamaan, että Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta avautuu ikävöivän uskon ja varmuuteen päässeen uskon käsitteiden välisestä jännitteestä. Ikävöivä usko on jo vanhurskauttavaa uskoa, mutta siihen liittyy myös pyrkimys päästä pelastusvarmuuteen. Väitöksen mukaan hengen köyhyyden korostus on edellä mainitun jännitteen ohella keskeinen tekijä Laguksen käsitykselle vanhurskauttavasta uskosta.
Pitkäsen väitöstutkimuksen mukaan olennaista Laguksen teologiassa on myös välitön ja läheinen yhteys Kristukseen. Tämä yhteys syntyy kilvoittelija kääntyessä ikävöiden Kristuksen puoleen ja katsoessa tähän uskon silmin. Väitöskirjan perusteella ikävöivä katse on yhdysside, jonka välityksellä niin pelastuminen kuin kristityn uusi elämä tapahtuvat.
Jonas Lagus oli myöhemmän herännäisyyden johtajia ja merkittävä kirkollinen vaikuttaja Nils Gustaf Malmbergin ja Paavo Ruotsalaisen ohella.
Väitöstilaisuus järjestetään 10. toukokuuta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Ilmoita asiavirheestä