Papiksi itseään kutsuva, munkinkaavussa huutava artisti. Pappi ei ole juuri taustoistaan kertonut, mutta yhtyeen esikoislevy Syvyys (Jiffel) ilmestyi 22. helmikuuta. Albumi on noteerattu myös isoimmissa musiikkilehdissä.
– Arvostelut on kirjoitettu positiiviseen sävyyn, mutta levyä ei ehkä ole käsitelty temaattisena kokonaisuutena. Osa arvostelijoista on kokenut sen linjattomana, mikä on minulle tietenkin vähän pettymys, Pappi kertoo Kotimaa24:lle.
Levyn biisien tyyli vaihtelee runonlausunnasta hardcore-huutoon, mutta Papille itselleen levy on ennen kaikkea erilaisten kappaleiden muodostama kokonaisuus. Papin lyriikat eivät käsittele uskonasioita suorilla sanoilla, mutta sanomaa on sitäkin enemmän.
– Se on ollut iloinen yllätys, että sisältöön on suhtauduttu kunnioittavasti. Monet arvostelijat ovat huomanneet sen, että pureksittavaa on tavallista enemmän, Pappi sanoo.
– Levyhän ei varsinaisesti ole mitään easy listening -osastoa, vaan tekstillisesti ja musiikillisesti se on kokonaisuus, joka pitää kuunnella monta kertaa.
Suurin Pappiin kohdistuva ihmettelykin on jo laantunut. Tätä Pappi pitää hyvänä asiana.
– Kun mies huutaa kaavussa kurkku suorana ja artistinimenä on Pappi, niin herättäähän se uteliaisuutta. Mutta kuinka monella se uteliaisuus riittää siihen, että kuuntelee levyn ajatuksella läpi monta kertaa? Kuitenkin juuri sellaisille kuuntelijoille Syvyys-levy on tehty.
– Ulkoinen juttu on tavallaan osa sisältöä, mutta se on kuitenkin kehys. Oleellisin juttu tapahtuu levyn sisällä, musiikissa ja teksteissä.
Papin sanomaan voi tutustua tarkemmin hänen Facebook-sivullaan, jossa on luettavissa esimerkiksi levyn teemaan johdattava avoin kirje.
Pappia on haastateltu myös Fleimiin
Ilmoita asiavirheestä