Teologian tohtori, herätysliiketutkija Teemu Kakkurin mukaan esikoislestadiolaisten lauantaina Mikkelissä toteuttama maallikkovetoinen ehtoollispalvelus on merkitykseltään kirkkohistoriallinen.
– Tämä on etappi pitkässä, monisatavuotisessa juonteessa. Siinä kirkon virallinen organisaatio ja herätysliikkeen oma rinnakkaisorganisaatio ottavat mittaa toisistaan, yhteisö vastaan yhteisö, Kakkuri arvioi.
Taustalla on Kakkurin arvion mukaan myös se, sitoutuuko esikoislestadiolaisuus Ruotsin Jällivaaran Lapin vanhimpiin vai Suomen luterilaiseen kirkkoon.
– Lapin vanhimmat kiristävät nyt liikkeen liekaa Suomessa. Tällä varmistetaan, että herätysliike pysyy kuuliaisena kaitsennalle.
Sakramentti vallan välineenä on Kakkurin mukaan mielenkiintoinen nimenomaan lestadiolaisuudessa.
– Ehtoollinen ei ole siellä se kaikkein merkittävin riitti ja lestadiolaisuudessa ylipäätään on herätysliikekentässä kaikkein ohuin sakramenttikäsitys. Näyttää siltä, että kun esikoislestadiolaisuudessa pitää konkretisoida irtiottoa, välineeksi valitaan ehtoollisenvietto – vaikka se ei ole ollut liikkeessä mikään silmäterä.
Myös esikoislestadiolaisuudessa on virka
Esikoislestadiolaisuudessa on aina erikoisella tavalla vieroksuttu pappeja ja kirkon virkaa. Kakkuri kuitenkin muistuttaa, että ”virka” se on esikoisillakin.
– Valtuutetut saarnaajat edustavat heidän yhteisössään virkaa. Siihen on valtuutus ja Pyhä Henki on annettu. Ei esikoislestadiolaistenkaan joukossa kuka tahansa hyppää penkistä ja rupea ehtoollista jakamaan.
Kakkuri arvioi, että kirkkohistoriallisen tapahtuman kokoluokka voi olla kohtalaisen suuri.
– Esikoislestadiolaisilla ei juuri ole medianäkyvyyttä, mutta ovathan he paljon suurempi joukko kuin vaikkapa luthersäätiöläiset.
Toinen mielenkiintoinen asia Kakkurin mukaan on, että tapahtunut voi vaikuttaa vanhoillislestadiolaisuuden julkiseen kuvaan positiivisesti.
– Yhtäkkiä käykin ilmi, että nyt kirkossa löytyy porukka, joka on vieläkin änkyrämpi.
Ruotsin historiassa samankaltainen ennakkotapaus
Pohjoismaiden kirkkohistoriasta tunnetaan Kakkurin mukaan yksi esikoislestadiolaisten sakramenttiseparatismille hieman analoginen tapaus: 1860 alkoi Ruotsin Skoonessa Risebergan ehtoollisyhdistyksen toiminta.
– Siinä ehtoollisen vietto vietiin pois seurakunnan jumalanpalveluksesta. Mutta ehtoollista jakamaan kutsuttiin kuitenkin pappeja, Kakkuri tietää.
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle nyt esikoislestadiolaisuudessa syntynyt tilanne on vaikea.
– Kirkko ei voi asiana tapahtunutta hyväksyä, mutta sillä ei ole mitään välineitä puuttua asiaan, koska kyse ei ole pappien toiminnasta. Ja toisaalta jos olisi, niin silloinhan ”rikosta” ei olisi tapahtunut: papeilla on oikeus jakaa ehtoollista. Viran anastamista ei silloin tapahtuisi. Herätysliikettä ei voi erottaa kirkosta, koska kirkolla on vain henkilöjäseniä, Teemu Kakkuri sanoo.
Teemu Kakkuri on kirkkohistorioitsija ja herätysliiketutkija. Hän on julkaissut teoksen: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon (Kirjapaja 2014).
Lue Kotimaasta 10.12. raportti Mikkelin esikoislestadiolaisten ensimmäisestä omasta ehtoollisesta ja Kuopion piispan Jari Jolkkosen arvio siitä, onko esikoislestadiolaisten ehtoollinen pätevä.
Kuva: Risto Hämäläinen
Lue myös:
Tuomiorovasti esikoislestadiolaisten toimista: Olen murheellinen
Ilmoita asiavirheestä