Tässä jutussa esitellään viisi perinteistä herätysliikkeidemme laulukokoelmaa.
Halullisten sielujen hengelliset laulut
Länsi-Suomen rukoilevaiset
Laululla on rukoilevaisten seuroissa yhtä tärkeä merkitys kuin seurapuheella ja polvirukouksella. Seuraveisuun katsotaan ilmentävän rukoilevaisuusliikkeen opillisuutta ja vanhoillisuutta, liikkeessä ilmenevää luovuutta ja ilmaisuvapautta.
Länsi-Suomen rukoilevaisuusliikkeen lauluaarteiston juuret ovat löydettävissä vuoden 1701 virsikirjasta sekä kahdesta vuonna 1790 ilmestyneestä hengellisestä laulukokoelmasta: Siionin Virret ja Halullisten Sieluin Hengelliset Laulut, joissa Raamatun aineisto ja luterilainen opillisuus kietoutuvat tiiviiksi kudokseksi.
Rukoilevaisten laulukirja Halullisten Sieluin Hengelliset Laulut (HSHL) ilmestyi vuonna 1790. Tähän 26 laulun perusosaan liitettiin 1800-luvulla runsaasti täydennysvirsiä laulujen kokonaismäärän noustessa 1800-luvun lopulla 196:een. Kokoelman huomattavimmat runoilijat ovat Abraham Achrenius, Efraim Jaakola,
Tuomas Ragvaldinpoika ja Matti Paavola.
Halullisten Sielujen Hengellisten Laulujen sävelmistöaines on hyvin vanhaa ja välittynyt suullisena perintönä. Rukoilevaiset käyttivät alusta alkaen kansankoraaleja.
Veisuun asema rukoilevaisliikkeessä on edelleenkin vahva. Uudistuksien myötä on käyttöön palautettu monia sellaisia sävelmiä, jotka olivat jo katoamassa veisaajien muistista.
Siionin Kannel
Evankeliset
Evankelisen liikkeen laulukirjan, Siionin Kanteleen, laulut ovat luonteeltaan julistavia ja riemullisia, niiden teksteissä käsitellään Jumalan pelastustekojen ja armon julistamista, taivasaihetta ja sakramentteja sekä korostetaan Jumalan sanan merkitystä.
Siionin Kanteleen ensimmäinen vihko ilmestyi vuonna 1874 ja sisälsi 36 laulua. Sen toimitti Helsingin Nikolainkirkon kanttori J. A. G. Hymander, joka kuului Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen perustajajäseniin.
Siionin Kanteleen toinen laitos ilmestyi vuonna 1892. Kokoelman 275 laulun joukossa oli muun muassa yli 30 ruotsalaisen Lina Sandellin kirjoittamaa laulua. Siionin Kanteleen myöhemmistä painoksista legendaariseen asemaan on noussut vuonna 1923 ilmestynyt viides laitos, joka tunnetaan Tammisen laitoksena toimittajansa K. V. Tammisen mukaan. Se sisälsi 585 laulua. Tammisen uudistamaan laitokseen toimitti sävelmistön samana vuonna Salo-Uskelan kanttori Rikhard Mäkinen.
Seppo Suokunnaan tutkimusten mukaan Siionin Kanteleessa on julkaistu lauluja lähes 200 runoilijalta. Niistä huomattavimmat ovat Lina Sandell, K. V. Tamminen, Joel Blomqvist, J. V. Hirvonen ja F. G. Hedberg.
Paineita Siionin Kanteleen uudistamiseen ovat viime vuosikymmeninä lisänneet kirkon piirissä käynnistynyt virsikirjauudistus ja toisaalta evankelisen liikkeen sisäiset ilmiöt. Esimerkiksi Sleyn opiskelijatyössä ei enää käytetty Siionin Kannelta vaan omia lauluvihkoja. Sleyn johtokunta asetti vuoden 1992 joulukuussa toimikunnan uudistamaan laulukokoelmaa.
Siionin Kanteleen uudistettu laitos ilmestyi vuonna 1999. Se sisälsi lähes 500 laulua, jotka edustavat tyylillisesti varsin laajaa hengellisen musiikin kenttää. Kokoelman kansainvälisyydestä antaa hyvän kuvan se, että sävelmistössä ovat edustettuna eri kansallisuudet Espanjaa ja Papua-Uusi-Guineaa myöten.
Siionin Virret
Heränneet
Herännäisyys elää puhtaimpana seuroissa, joissa virrenveisuu vuorottelee puheiden kanssa. Virsien numeroita ei perinteisesti ilmoiteta, koska seuraväen edellytetään tuntevan veisuukirjansa.
Herännäisyyden keskeisiä tunnusmerkkejä seurojen lisäksi on veisuukirja Siionin Virret, jonka perustana on Ruotsin herrnhutilaisten laulukokoelma Zions Sånger.
Jalasjärven kappalaisen Elias Laguksen suomentamana Siionin Virret ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1790. Vuonna 1893 ilmestyi Siionin Virsien uudistettu laitos, jonka toimitti Wilhelmi Malmivaara. Siionin virsiä otettiin myös vuoden 1938 virsikirjaan.
Kun Siionin Virsien uudistus käynnistyi 1960-luvulla Jaakko Haavion johdolla, mukaan tulivat uudet aihepiirit kuten lähetys ja diakonia. Uudistettu laitos ilmestyi vuonna 1970 (261 virttä) ja nuottipainos 1973. Sen huomattavimpia suomalaisia runoilijoita ovat Wilhelmi Malmivaara, Väinö Malmivaara ja Jaakko Haavio.
Siionin Virsien sävelmistö koostuu ”niekullisista” melodioista, joilla tarkoitetaan kuviorikkaita sävelmiä.
Herättäjä-Yhdistys käynnisti 1990-luvun alussa Siionin Virsien uudistamisen. Uusia virsiä kaivattiin sellaisista aihepiireistä kuten luonto, yhteiskunnallinen murros ja epävarmuus. Avoin keräys tuotti tekstien lisäksi myös yli 400 sävelmäehdotusta. Haasteeseen vastasi parhaiten Jaakko Löytty, jonka sävelmät ovat melodisia ja säestyksettömään yhteislauluun sopivia.
Herättäjä-Yhdistys julkaisi vuonna 2000 kokoelman Veisuut 2000 – ehdotuksia uusiksi Siionin virsiksi, joka sisälsi 102 uutta virsitekstiä ja 49 uutta sävelmää.
Siionin Laulut ja Siionin Matkalaulut
Vanhoillislestadiolaiset
Veisuulla on keskeinen asema myös lestadiolaisessa seuraperinteessä. Seurat on aloitettu ja päätetty perinteisesti virrellä, muuten laulukirjana käytetään Siionin lauluja. Laulujen keskeisiä ajatuksia ovat syntien anteeksiantamus Jeesuksen veren kautta, Jumalan armo ja rakkaus sekä valoisa luottamus Jumalan huolenpitoon.
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vanhin laulukokoelma oli vuonna 1882 ilmestynyt Jumalan lasten matkalauluja, jonka toimitti Juho Rankinen. Laulukokoelmien nimet vaihtelivat aina vuoteen 1916 asti, jolloin ilmestyi O. H. Jussilan toimittama Siionin Laulut ja Virret.
Kokoelman uudistaminen 1970-luvulla johti myös nimen muutokseen. Kanttori Pentti Liukkosen johtaman laulukirjatoimikunnan kokoama Siionin Laulut ilmestyi vuonna 1976 ja sisälsi 252 laulua ja seitsemän virttä.
Kokoelman tunnetuimpia runoilijoita ovat Paavali Ervasti, Väinö Havas, Juho Rankinen, Niilo Rauhala, Gustaf Skinnari ja Leonard Typpö.
2000-luvun alussa käynnistyneen Siionin Laulujen kokonaisuudistuksen ensi vaiheessa valmistui 70 laulua sisältävä Lisävihko (2006). Lopullisen ehdotuksen tulisi olla valmiina vuonna 2016.
Siionin Matkalaulut
Rauhansanalaiset, elämänsanalaiset ja uusheräys
Kun Siionin Laulut vakiintui vanhoillislestadiolaisten laulukirjaksi, Siionin Matkalaulut vakiintui rauhansanalaisten, uusheräyksen ja elämänsanalaisten laulukirjaksi.
Vuonna 1979 ilmestynyt Siionin Matkalaulut sisältää 286 laulua, jotka on otettu kokoelmista Siionin Laulut, Hengellisiä Matkalauluja ja Valituita virsiä ja lauluja. Kokoelma jakaantuu kolmeen pääosastoon: Joulu, Jumalan sana sekä Koti ja isänmaa. Kokoelman tunnetuimpia runoilijoita ovat Joel Blomqvist, Lina Sandell, Väinö Havas, Simo Korpela, Aatu Laitinen, Juho Rankinen ja Leonard Typpö, jolta on kokoelmassa 19 laulua.
Lauluvalikoiman laajentamisen tarve johti lestadiolaisen Uusheräyksen käynnistämään Siionin Matkalaulujen uudistamiseen yhteistyössä Laestadius-seuran kanssa. Rovasti Leevi Merikallion johtama toimikunta suoritti kyselyn uusista lauluehdotuksista. Uudistettu Siionin Matkalaulut ilmestyi vuonna 2001 sisältäen 321 laulua. Kokoelma nojaa voimakkaasti lestadiolaiseen lauluperinteeseen.
Viidennen herätysliikkeen järjestöillä on meneillään oman laulukirjan, Viisikielisen, kokoaminen.
Kirjoittaja Reijo Pajamo on Eläkkeellä oleva Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professori
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Kotimaan Suola-aikakauslehdessä.
Ilmoita asiavirheestä