Kun Jumala loi maailman, hän antoi metsät enkeleille leikkipaikoiksi ja teki niille rakennuspalikoita leluiksi. Erimuotoisista palikoista taivaalliset sanansaattajat rakentelivat torneja, siltoja ja kokonaisia kaupunkeja.
Jos ulkopuolisia olisi siihen maailmanaikaan ollut, tienoot olisivat näyttäneet siltä kuin jättiläinen olisi kaatanut monta saavillista sieniä ympäri maanpiiriä.
– Nyt loppuu leikki ja alamme luoda eläimiä ja ihmistä, sanoi Jumala ja pyysi enkeleitä keräämään lelunsa pois.
Enkelit tekivät työtä käskettyä, mutta kaikkia rakennuspalikoita ne eivät saaneet mukaansa.
Jumala lähetti vielä siivouspartion keräämään enkeleiden leluja, mutta nekään eivät ehtineet tehdä työtään loppuun, sillä niin voimallinen oli Jumalan luomistyö. Eläimet ilmestyivät maisemiin ja siivoojaenkeleille tuli kiire pilven päälle.
Rakennuspalikat jäivät maan pinnalle ja niistä tuli tatteja. Kerubien leluista tuli herkkutatteja.
Herkkutatti (Boletus edulis) – vanhalta nimeltään kivitatti – kasvaa lähes koko Suomessa erityisesti tuoreissa kangasmetsissä kuusen seuralaisena. Erityisesti Keski-Suomen itäosat ovat hyvää herkkutattialuetta. Sille läheistä sukua ovat männynherkkutatti ja tammenherkkutatti.
Nimensä mukaisesti herkkutatti on arvostettu ruokasieni ja etsitty herkku. Sitä löytyy metsistä keskikesästä alkaen aina syyskuun loppuun saakka.
Ihminen ei ole ainoa, jolle herkkutatit maistuvat. Hirvet, porot ja kauriit popsivat niitä, mutta myös mäyrät ja supikoirat. Rastaat ovat kiinnostuneita sienessä tavattavista toukista.
Ruotsiksi herkkutatti on karljohansvamp. Se on saanut nimensä sienelle person kuningas Kaarle IVX Juhanan mukaan.
Suuri herkkutatti on sienestäjän ilo. Sen kun poimii talteen, on kuin nostaisi taivaan lattialta Duplo-ukon!
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä