Lähes neljäkymmentä hiljaisuuden liikkeen ihmistä kokoontui lauantaina 22.8. Haminan Poitsilan kartanoon, jossa Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimitilat sijaitsevat.

Kaikkien aikojen ensimmäinen hiljaisuuden verkostojen yhteisöpäivä pyrki saamaan selvyyttä siihen, millaisia erilaisia hiljaisuuden liikkeeseen luettavia toimijoita Suomessa on ja mitä ne tekevät.

Kenttä onkin runsas, kirjava ja eläväinen. Organisaatioita myös lopettaa toimintansa ja uusia syntyy.

Korostuva näkökulma hiljaisuuden liikkeessäkin on suhde ympäristöön.

Luontohengellisyydestä alusti aiheeseen syvällisesti perehtynyt Ylöjärven seurakunnan kappalainen Jyrki Koivisto.

Hänen mukaansa luonnon teologisen merkityksen pohtiminen ei ole nykyajan trendi. Se kumpuaa syvältä kristinuskon ydinsanomasta.

– Ekologisen kriisin takia luontohengellisyys on erityisesti nyt noussut valokeilaan. Asiassa on myös entistä enemmän elämän puolustamisen sävy.

Koivisto määrittelee luontohengellisyyden avaraksi käsitteeksi. Se on tavallaan kuin sienien rihmasto, joka voi levittäytyä todella laajalle.

– Kyseessä on myös hakeutumista sisätiloista ulos luontoon. Ollaan, katsellaan ja kuunnellaan avoimella, rukoilevalla mielellä.

Jyrki Koivisto iloitsee siitä, lisääntyvän ympäristötietoisuuden myötä kirkolle on avautunut uudenlaisia kumppanuuksia esimerkiksi erilaisten ympäristötoimijoiden kanssa.

– Oma kokemukseni erityisesti viime vuosilta on, että kiinnostus seurakunnissa tehtävää ympäristötyötä kohtaan on kasvanut ja vastaanotto eri yhteyksissä on ollut todella lämmin.

NOUSEVA HILJAISUUDEN liikkeeseen luettava ilmiö ovat pyhiinvaellukset. Tunnettujen kansainvälisten pyhiinvaellusreittien ohella Suomeenkin on syntynyt runsas pyhiinvaellusten reitistö.

Pyhiinvaelluskeskuksen hankepäällikkö Annastiina Papinaho näkee pyhiinvaellusten suosion takana samoja asioita kuin muussakin hiljaisuuden toiminnassa.

– Pyhiinvaelluksille on lisäksi ominaista liikkuminen. Askeleet tuovat tahdin, joka rytmittää kehoa.

Papinaho on ilahtunut siitä, että seurakunnat avaavat koko ajan uusia pyhiinvaellusreittejä. On tärkeää, että vaeltamaan pääsee omalla paikkakunnalla.

– Silloin sen historialliset olosuhteet, pyhät paikat ja luonto avautuvat.

Aina ei tarvitse lähteä opastetulle vaellukselle. Pyhiinvaellus onnistuu älypuhelimesta löytyvän reittikartan avulla yksin tai kaverin kanssa.

Annastiina Papinaho seuraa Hiljaisuuden Ystävien hallituksen jäsenenä tarkasti koko hiljaisuuden liikettä.

Joskus kuulee sanottavan, että siinä voisi olla elementtejä jopa kuudenneksi herätysliikkeeksi.

Papinaho arvelee, että hyvin monimuotoinen liike ei kyseiseen lokeroon oikein taivu.

– Mieluummin nostaisin esiin hienoa hiljaisuuden perinnettä eri tulokulmasta. Tähän liikkeeseen kuuluvat ennen kaikkea virtaavuus, avaruus ja vieraanvaraisuus.

POITSILAN VERKOSTOTAPAAMISESSA herätti kiinnostusta äänimaljameditaatio Elävän veden maljat, jota on kehitellyt Helsingin Mikaelin seurakunnan A-kanttori Katri Vanhamäki.

Kyseessä on äänimaljoja hyödyntävä kristillisen hiljentymisen muoto. Ihminen kokee maljojen äänen sekä kuulo- että tuntoaistin kautta ja yleensä se on hyvin rentouttavaa.

– Tässä yhdistyy kehollinen aistimus kokemukseen kolmiyhteisen Jumalan läsnäolosta. Meditaation aikana soitan maljoja ja luen ääneen esimerkiksi Raamatun tekstiä, mutta en selitä tai saarnaa, Vanhamäki kuvailee.

Kanttori on ilahtunut siitä, että kiinnostus kristillistä äänimaljameditaatiota kohtaan on koko ajan lisääntymässä.

– Tämä ei ole myöskään vain nuorempien ihmisten juttu. Kristillinen meditaatio äänimaljojen avulla puhuttelee monenlaisia ihmisiä.

Kristillinen meditaatio äänimaljojen avulla puhuttelee monenlaisia ihmisiä.

HILJAISUUDEN YSTÄVIEN hallituksen puheenjohtaja, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen näkee 40 vuotta täyttävän Hiljaisuuden Ystävien työn merkityksellisenä ja tunnistaa hiljaisuutta kohtaan vahvaa kaipuuta.

Taustalla on aikamme tila. On monenlaista globaalia murrosta, työelämän rytmi kiihtyy ja ympäristöön liittyvät isot kysymykset huolestuttavat.

– Tarve sisäiseen rauhaan ja hiljaisuuteen elää ja on vahvistunut, jotta ihmisen pysyy kokonaisena ja säilyttää suunnan, Leppänen miettii.

Hänen mukaansa hiljaisuuden verkostojen ensimmäinen yhteisöpäivä oli onnistunut. Väkeä oli paljon maan eri puolilta ja keskustelu oli aktiivista.

– Hiljaisuuden liikkeeseen on alusta asti kuulunut se, että se sykkii alhaalta käsin. Jotta liikkeen identiteetti säilyy ja voimme yhdessä vaalia pitkää traditioita, niin se vaatii myös yhteen tulemista.

VERKOSTOTAPAAMISEN AIKANA käsiteltiin useaan otteeseen hiljaisuuden liikkeen mahdollisuuksia yhteiskunnallisten jännitteiden purkamisessa.

Mari Leppästä ilahduttaa se, että hiljaisuuden liikkeen parissa ei ole tapana puhua erilaisista traditioista tai tavoista elää kristittyinä rumasti.

– Kun ollaan yhdessä hiljaa, rukoillaan erilaisin tavoin ja luetaan Raamattua, eikä väitellä teologisista kysymyksistä, se ei synnytä vastakkainasettelua vaan rukouksen mieltä ja myötätuntoa.

Piispa Leppänen ei hänkään oikein innostu ajatuksesta, että hiljaisuuden liike nostettaisiin jonkinlaiseksi kuudenneksi herätysliikkeeksi.

– Suomalaisessa kontekstissa hiljaisuuden liikkeen identiteetti on rakentunut toisella tavalla kuin herätysliikkeiden. Hiljaisuuden liikkeen parissa toimii ihmisiä erilaisista herätysliiketaustoista ja yhteisö on ekumeeninen.

Lue myös:

Kaupunkiluostari on hiljaisuuden keidas Berliinin miljoonakaupungin sydämessä

Ilmoita asiavirheestä