Huovinen: Kirkon moittimisesta tullut harrastus evankelisille

Huovisen_krija205 Eero Huoviselta on juuri ilmestynyt tuore kirja, jossa hän käy päiväkirjanomaisesti läpi viimeistä työvuottaan Helsingin piispana. Kirjaan mahtuu myös muutama arvio herätysliikkeistä. Lestadiolaisuutta hän arvioi lämpimästi, mutta omaan taustaan kuuluva evankelinen liike saa huutia.

Huovisen mukaan evankelisten kriisi on siinä, että muutamat papit ja pappissuvut ovat ajaneet kansanliikkeen ”sivuraiteelle tai peräti umpikujaan”. ”Totuudessa pysymistä on tulkittu niin ahtaasti, että rakkaus ja yhteys toisiin kristittyihin on unohdettu, Kiivailusta ja kirkon moittimisesta on tullut tavoiteltu harrastus”, emerituspiispa lataa.

Vanhoillislestadiolaisuutta piispa Huovinen arvioi arvostamansa kirkolliskokousedustajan Johannes Leppäsen kautta. ”Johannes ei peitä, mutta ei elämöikään sillä, että on lestadiolainen. Usko ja oma yhteisö ovat luonteva osa persoonaa eivätkä sulje yhteistyötä pois, ei maallisessa eikä kirkollisessa mielessä. Johannes on oiva esimerkki siitä, miten solidaarisesti vanhoillislestadiolaiset osallistuvat kirkon elämään”, Huovinen sanoo.

”Joskus kuulee väitettävän, että lestadiolaisille kirkko olisi vain maallisen esivallan kaltainen ulkonainen organisaatio vailla hengellistä merkitystä … Voi olla, että lestadiolaisuuden keskuudessa on tällaistakin ajattelua. Jos kuitenkin Johanneksen kanssa veisaamme samoja virsiä ja polvistumme vierekkäin ehtoollispöytään, niin kyllä meillä jotakin yhteistä täytyy näissä Jumala-asioissa olla.”

Huovinen toteaa olleensa vanhoillislestadiolaisten kanssa usein enemmän yhtä mieltä uskon peruskysymyksistä kuin jotakin toista kirkollista suuntaa edustavien kanssa.

”Viime vuosina minua on suuresti hämmästyttänyt se kiivaus, jolla muutamat nykyevankeliset papit moittivat lestadiolaisia. Luulisi, että herätysliikkeillä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Mutta jospa lestadiolaisten halu ja taito tehdä yhteistyötä kirkon sisällä, myös naispappien kanssa, on liikaa niille, jotka ovat kaikessa taipumattomia.”

Luther-säätiöön Huovinen puuttuu vain kommentoidessaan terävimpiin suomalaisteologeihin lukemaansa Simo Kivirantaa, jonka postuumit muistelmat säätiö on julkaissut. Huovisesta on suuri vahinko, että ”säätiö on kahminut Simon koko persoonan ja perinnön omien tarkoitusperiensä käyttöön”.

Eero Huovinen jäi eläkkeelle 31.8.2010.

Kotimaa julkaisee lähiviikkoina arvion Eero Huovisen tuoreesta kirjasta Lähdön aika (WSOY, 2011). Kotimaa24 nostaa kirjasta esiin kiinnostavia teemoja uutisina.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliVuosi Homoillasta: Joukkopako muutti kirkkoa
Seuraava artikkeliKustannus-Oy Kotimaa valittaa Kirkko ja kaupungin kilpailutuksesta

Ei näytettäviä viestejä