Kun Herramme halusi mennä uimaan, maaeläimet kauhistuivat ja vaativat saada tulla mukaan pitämään luomakunnan pelastajaa silmällä.
– Onhan vedessä kaloja, Meidän Herramme sanoi.
– Anteeksi, jos olemme epäluuloisia, mutta emme oikein luota kaloihin, kun niillä on kidukset, maaeläimet sanoivat.
– Voi teitä, Meidän Herramme nauroi.
– Kalat ovat yhtä luotettavia kuin tekin, sillä te kaikki olette minun taivaallisen Isäni luomia.
Maaeläimet menivät noloiksi, joten Meidän Herramme sanoi hymyillen:
– Olkoon menneeksi, lähettäkää kylpyvartio kanssani uimaan.
Niin maaeläimet valitsivat keskuudestaan eläimiä, jotka hyppäsivät Meidän Herramme kanssa veteen. Samassa eläinten jalat muuttuivat evämäisiksi ja niistä tuli hylkeitä, Ihmisen Pojan pulleita uimakavereita.
Hylkeet ovat eväjalkaisia merinisäkkäitä, jotka jaetaan kolmeen ryhmään: varsinaisiin hylkeisiin, korvahylkeisiin ja mursuihin. Pienin hylje on norppa, joka painaa alle 50 kiloa, ja suurin merinorsu, jonka elopaino on jopa
2 400 kiloa.
Varsinaisiin hylkeisiin kuuluu 19 lajia. Suomessa tavataan kahta hyljelajia, harmaahyljettä eli hallia ja norppaa. Makean veden saimaannorppa on norpan alalaji, kuten Suomen merialueella tavattava itämerennorppakin. Satunnaisesti Suomessa on tavattu myös kirjohyljettä.
Itämeren alueella norppa on ollut tärkeä riistaeläin, mutta vuodesta 2010 se on ollut rauhoitettu Suomea lukuun ottamatta.
Kaikki hylkeet ovat pullukoita ja sileäkarvaisia. Vedessä ne liikkuvat virtaviivaisesti, mutta maalla kömpelösti.
Hylkeet synnyttävät kevättalvella kerrallaan vain yhden poikasen eli kuutin.
Hylkeen näkeminen luonnossa vaatii tuuria. Vedestä pilkistävää hylkeen päätä erehtyy helposti luulemaan ihmisuimariksi.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä