”Hylkäsikö Suomi Jumalan?” – Sanan säilä viuhui SuomiAreenan paneelikeskustelussa

Keskustelemassa vasemmalta Linda-Maria Raninen, Hannu Haukka, Minna Lindgren, Kari Kanala, Patrick Tiainen ja Tuomas Enbuske. Kuva: Niilo Rantala

Porissa järjestettävässä SuomiAreena-tapahtumassa kuultiin keskiviikkona iltapäivällä väkeviä näkemyksiä viestintätoimisto Tekirin järjestämässä ”Hylkäsikö Suomi Jumalan?” -keskustelutilaisuudessa. Keskustelijoina kuultiin muusikko-kirjailija Linda-Maria Ranista, Ukrainanhata.fi:n toimitusjohtajaa ja Alfa Media Groupin hallituksen puheenjohtajaa Hannu Haukkaa, kirjailija-toimittaja Minna Lindgreniä, kirkkoherra Kari Kanalaa, ex-pastoria ja pelastusalan ammattilaista Patrick Tiaista sekä mediapersoona Tuomas Enbuskea. Keskustelua luotsasi Tekirin viestintäkonsultti Harri Saukkomaa.

Porin Raatihuoneenpuiston lavan luokse oli saapunut runsaasti kuulijoita. Ennen poukkoilevan keskustelun alkamista Harri Saukkomaa kertoi Tekirin tuoreesta selvityksestä, jossa tutkittiin, mitkä asiat ovat suomalaisille tällä hetkellä tärkeimpiä. Tärkeimpiä asioita ja arvoja mitattiin samalla, kun selvitettiin, keitä suomalaiset pitävät ahneena.

TEKIRIN SELVITYKSEN tärkeysluettelossa Jumala nousi seksiä korkeammalle, joskin kirkkoon kuuluminen jäi selvästi seksin alapuolelle. Ensimmäistä ja toista sijaa pitivät kyselyn mukaan hyvä fyysinen terveys sekä mielenterveys.

Sen Tekirin tutkimus kuitenkin paljasti, että ainakin neljännes suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan. Mielenkiintoisen yksityiskohdan tähän lukemaan lisää se, että peräti 67 prosenttia suomalaisista kuitenkin rukoilee toisinaan.

Tämän johdattelemana Harri Saukkomaa kysyi yleisöltä leikkisästi, kuinka moni täällä uskoo Jumalaan. Suuri enemmistö kuulijoista kohotti kätensä. Seuraavaksi hän kysyi samaa panelisteilta. Kaikki keskustelijat, Minna Lindgreniä lukuunottamatta, kertoivat uskovansa Jumalaan. Lindgren tähdensi omalla vuorollaan uskovansa tieteeseen, ei Jumalaan.

Omanlaisensa uskontunnustukset latelivat Kanala ja Enbuske, joista ensimmäinen lausui leikkisästi, kuinka ”uskoo Jumalaan, haluaa seurata Jeesusta ja on ymmällään Pyhästä Hengestä”. Enbuske puolestaan totesi vakavammin uskovansa, että ”Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden”.

KIPAKAMPAA SANANVAIHTOA kuultiin jo keskustelun alkupuolella Enbusken ja Lindgrenin joutuessa törmäyskurssille. Enbuske pohti provosoivaan tyyliinsä, miksi nuorten miesten uskonnollisuudesta ja konservatisoitumisesta tulisi olla huolissaan. Enbusken mukaan voisi yhtä hyvin olla huolissaan siitä, mikä aiheuttaa Vasemmistoliiton ja Vihreiden äänestämisen.

Enbuske vaikutti ilmeisen turhautuneelta siihen, että nuorten miesten konservatisoitumisesta ja uskonnollisuudesta tunnutaan hänen mukaansa olevan jotenkin huolissaan. Lindgren oli eri mieltä.

Lindgrenin mukaan on mielenkiintoista, että uskonto ylipäätään halutaan liittää yhteiskunnalliseen konservatiivisuuteen.

– Minkään uskonnon ei pitäisikään liittyä politiikkaan, Lindgren latasi ja pohti, liittyykö nuorten miesten konservativisoitumiseen pelko ja turvattomuus.

– Konservatiivisuus on turvallista: eihän mikään muutu, eihän, summasi Lindgren konservatiivisuuden ytimen ja jäsensi toisaalta liberaalia maailmankuvaa: – Liberaali kaipaa muutosta ja haluaa, että yhteiskunta jollain tavalla muuttuu.

ENBUSKE RYHTYI hanakammin puolustamaan konservatiivista maailmankuvaa. Enbusken mukaan säilyttämisen ja muuttamisen väliltä kannattaisi lähtökohtaisesti valita säilyttäminen.

– Muutosten tulee olla hitaita, Enbuske painotti.

Lindgrenin mukaan on olemassa asioita, jotka eivät voi odottaa. Yhdeksi tällaiseksi hän mainitsi ilmastonmuutoksen.

KEVYEMPÄÄN REKISTERIIN siirryttiin Kanalan aloittaessa puheenvuoronsa.

– Hyvää pride-viikkoa ja Jeesus, kirkkoherra Kanala totesi.

– Nyt ne on mainittu, Kanala jatkoi ja yleisö antoi hänelle hyväntuuliset aplodit.

Kanala näki, että uteliaisuus kirkkoa kohtaan on kasvussa muuallakin kuin nuorten miesten piirissä. Hän kertoi saaneensa ”hiljaisia signaaleja” siitä, että esimerkiksi 30–50-vuotiaiden naisten parissa kristinusko on ruvennut kiinnostamaan aivan uudenlaisella tavalla.

KESKUSTELU RÖNSYILI aiheesta toiseen ja hetkittäin tuntui siltä, että paneelin kesto olisi kannattanut tuplata. Liikuttavia olivat esimerkiksi Hannu Haukan kertomukset humanitaarisen avun antamisesta Ukrainassa ja Linda-Maria Ranisen hengelliset pohdinnat. Myös Patrick Tiaisen rohkea puheenvuoro seksuaalisen identiteetin ja hengellisyyden kipeästä ristiriidasta hänen kasvunsa vuosina kosketti kuulijoita.

Tiainen kertoi tällä hetkellä olevansa ”toipumisen tiellä”, sillä nuorempana uskonnollisuus ja halu muuttua heteroksi olivat kipeällä tavalla erottamattomia.

KESKUSTELU KOHOSI jälleen väittelyksi loppua kohden Minna Lindgrenin tylyttäessä kirkkoa ja sen rakenteita. Lindgrenin esitti, että kirkon olisi luovuttava vihkioikeudesta ja korosti, että kokee ongelmaksi kirkon vallan yhteiskunnassa.

– Kirkko on valtio valtiossa, Lindgren summasi.

Kestämättömänä Lindgren piti sitä, että ”kirkossa rangaistaan, jos toimii lain mukaan”. Tällä Lindgren viittasi samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Kanala ryhtyi oitis oikaisemaan Lindgreniä ja muistutti, että nykyään vihkiviä ei rangaista.

Lindgren kuitenkin jatkoi kipakasti kertoen kaipaavansa Martti Lutheria, joka näki ongelman ja taisteli ongelmaa vastaan.

– Kirkossa kukaan ei taistele ongelmaa vastaan, Lindgren tylytti viitaten ”ääriuskovaisiin”, jotka otetaan mukaan.

Kanala ei niellyt Lindgrenin väitteitä pureksimatta ja sanoi kirkon menettäneen valtansa jo kauan aikaa sitten. Lindgren ei kuitenkaan yhtynyt Kanalan näkemykseen. Lindgrenin mielestä kirkolla on edelleen paljon valtaa, joka näkyy esimerkiksi siinä, että ”te saatte kerätä veroja” ja ”päättää ketkä saavat mennä naimisiin”.

LOPUKSI JOKAINEN keskustelija kertoi vielä suhteestaan kuolemaan. Liikuttavana huipennuksena kuultiin Kari Kanalan sekä Linda-Maria Ranisen lausumat loppurukoukset. Vimeisenä Raninen toivoi ”siunausta Suomelle ja koko maailmalle”.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäkökulma: Kirkon ”hurja” kolehtisumma ei auta kun haudat nielevät rahaa
Seuraava artikkeliPekka Räty palasi luovuutensa lähteille Pohjois-Karjalan Enoon

Ei näytettäviä viestejä