Ilkka Taipale on psykiatri, poliitikko ja kansalaisaktivisti, joka ei ole irrottanut katsettaan marginaaleissa elävistä ihmisistä. Työkykynsä menettäneet on siirrettävä eläkkeelle sen sijaan, että heitä roikotetaan työttöminä, hän vaatii.
Ilkka Taipale on käyttänyt koko aikuisen elämänsä auttaakseen kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Se tarkoittaa mielisairaita, vankeja ja alkoholisteja – niitä yhteiskunnasta syrjään heitettyjä, joita yhdistää kyvyttömyys puolustaa itseään, sekä se, että heistä noin 85 prosenttia on miehiä.
Se on ihmisryhmä, josta kovin monet eivät ole kiinnostuneita, Suomessa tai ulkomailla.
Taipaleen lanseeraama kolmen prosentin teoria kertoo siitä, että Suomessa on noin 40 000 miehen joukko, jotka ovat pääosin perheettömiä ja yksinäisiä ja joista vähät välitetään. Toinen merkittävä ryhmä ovat mielisairaat, jotka joutuvat asumaan jopa vuosikymmeniä ilman minkäänlaista yksityisyyttä kahden tai useamman hengen huoneissa.
– Jos ihmisellä on yksi ongelma, hän putoaa yhden pykälän, jos kaksi ongelmaa, hän putoaa kolme pykälää ja jos kolme ongelmaa, hän putoaa viisi pykälää, Taipale sanoo.
Hän on tehnyt työtään näiden viisi pykälää pudonneiden keskuudessa.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi ihmisenä riippumatta siitä, kuinka kurjaan tilanteeseen hän on joutunut tai miksi. Tämä periaate tunnustetaan Suomessa, mutta niinpä vain Ilkka Taipaleella on ollut kädet täynnä työtä yli 50 lääkärivuotensa aikana. Hän on muuttanut lakeja ja hoitokäytäntöjä ja puolustanut ihan tavallisia ihmisiä.
”Kuulimme yhteiskunnan kutsun”
Viime vuoden lopulla julkaistussa kirjassaan Mielisairaalassa – Lääkärin muistelmat (Into 2017) Ilkka Taipale käy läpi elämänsä vaiheita.
Puolisonsa Vapun Ilkka tapasi lääketieteellisen pääsykokeissa. Yhteisiä kokemuksia he saivat myös Medisiinari-lehdessä, jossa molemmat työskentelivät opintojen ohella, Vappu toimitussihteerinä ja Ilkka toimittajana.
Niihin aikoihin ajoittuu yhteiskunnallinen herääminen. Ilkasta ja Vapusta sukeutui vasemmistoradikaaleja, jotka alkoivat hahmottaa, että yhteiskunta vaatii perusteellista remonttia.
Nuorille kandeille tarjoutui hyväpalkkaisia kesätöitä kunnanlääkärien sijaisina. Siitä olisi voinut aueta tie varakkuuteen. Suorastaan raamatulliselta kuulostaa yhdessä tehty päätös:
”Tulot olisivat olleet huikeat. Itse olisin ehkä päässyt apulaislääkäriksi aluesairaalaan. Leijuimme todella kaksi tuntia epätodellisessa tunteessa, rahapsykoosissa, ja yhtäkkiä yhdessä sekunnissa toivuimme siitä samanaikaisesti. Ei, tämä ei ole meidän elämäämme. Niin, olisimme voineet omistaa tuon kaupungin ympärysmetsät, kartanon ja mielettömän taidekokoelman. Mutta kuulimme yhteiskunnan kutsun.”
Opintojensa loputtua Ilkka Taipale pääsi töihin Hesperian sairaalaan.
”Mielisairaaloissa on kautta aikojen asunut ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu”
Kun aletaan puhua mielenterveydestä, Ilkka Taipale poistaa varmistimen. Taipaleen mielestä termillä sotketaan asioita. Mielenterveys koskee meitä kaikkia, ja se on aivan eri asia kuin mielisairaus.
– Kun puhun mielisairaista, tarkoitan niitä, joilla on skitsofrenia tai maanis-depressiivinen sairaus. He ovat usein sairastuneet nuorella iällä, jäävät köyhiksi ja ovat selkeästi vammaisia ilman, että heihin sovelletaan vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Tämä asia vaatii edelleen korjaamista, Taipale sanoo.
Näiden ihmisten parissa ja apuna Taipale on työskennellyt paitsi Hesperiassa myös Nikkilässä ja Kellokoskella.
Mielisairaan oireisiin vaikuttavat usein itse sairauden lisäksi myös olosuhteet ja lääkitys – usein jopa niin, että huonot olosuhteet ja voimakas lääkitys vaikuttavat enemmän kuin itse sairaus.
Kun elämisen laatua saadaan kohennettua, lääkitystä voidaan pienentää. Samalla ongelmallinen käyttäytyminen usein korjautuu.
– Historiallisesti mielisairaat ja kehitysvammaiset on sotkettu keskenään. Mielisairaus ei näy ihmisestä ulospäin millään tavalla. Mielisairaaloissa on kautta aikojen asunut ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu, mutta jotka eri syistä on jätetty sinne. Usein syynä on ollut sairauden aiheuttama köyhyys ja asunnottomuus, Taipale sanoo.
Tätä ongelmaa korjaamaan Taipale oli perustamassa Y-säätiötä jo vuonna 1986. Sen tehtävänä on sosiaalinen asuntotuotanto perheettömille. Vain Helsingin kaupunki on rakentanut enemmän asuntoja asunnon tarpeessa oleville hädänalaisille.
Työkykynsä menettäneet on siirrettävä työkyvyttömyyseläkkeelle
Viime marraskuussa Ilkka Taipale täytti 75 vuotta, mutta vauhti ei ole hidastunut. Mielisairaala-kirjakaan ei ole pelkkä muistelmateos. Se on myös sosiaalipoliittinen ja lääketieteellinen ohjelmajulistus.
Lääkärin ura on tarjonnut mahdollisuuden toisaalta laaja-alaiseen yhteiskunnallisten kysymysten esillä pitämiseen ja olosuhteiden parantamiseen, mutta myös tekoihin, kuten eläkelausuntojen kirjoittamiseen niille, joiden työkyky on pysyvästi kadonnut, mutta joiden asiaa ei ole hoidettu.
Vaikka vuosikymmenten aikana on saatu paljon aikaan, paljon on vielä tekemättä. Mielisairaat olisi saatava vammaispalvelulain piiriin, asunnottomien olisi saatava asuntoja ja monet pitkäaikaistyöttömät kuuluisivat työttömyysturvan sijasta eläketurvan piiriin.
Taipale on pitkään pitänyt ääntä siitä, että työkykynsä menettäneet on siirrettävä työkyvyttömyyseläkkeelle sen sijaan, että heitä roikotetaan työttöminä. Aikoinaan tällainen laki ristittiin Lex Taipaleeksi. Nyt samansuuntainen laki on nimetty Lex Lindströmiksi nykyisen työministerin mukaan.
– Kyseessä on selkeä asia, joka olisi voitu laittaa valtakunnallisesti kuntoon. Kyse on yksinomaan siitä, että eläkeselvittely on laiminlyöty milloin milläkin verukkeella, Taipale sanoo ja saa ääneensä hiukan kiukkua.
Matkaillessaankin Taipaleet tutustuvat mielisairaaloihin ja vankiloihin
Vuosikymmenten saatossa Ilkka Taipale on matkustellut paljon, usein Vapun kanssa, jonka oma ura suomalaisena sosiaalilääketieteilijänä hakee vertaistaan
Kun Taipaleet matkustavat, he pyrkivät aina tutustumaan paikalliseen mielisairaalaan ja vankilaan. Se, miten mielisairaalassa ja vankilassa kohdellaan ihmisiä, paljastaa yhteiskunnan tilan.
Ilkka Taipaleen mukaan odottamattomista paikoista voi oppia jotakin uutta. Monissa vähemmän kehittyneissä maissa mielisairaat ja kehitysvammaiset ovat osa yhteisöä, eikä heitä ole eristetty ja piilotettu samalla tavalla kuin meillä ja monissa muissa korkean elintason maissa.
Taipale on myös nähnyt, kuinka merkittävää vapaaehtoisten työ ja kirkkojen panos on heikoimpien auttamisessa.
– Arvostan eniten kirkossa diakoniatyötä ja Kirkon Ulkomaanavun työtä, sillä ne tavoittavat kaikkein hädänalaisimmat ihmiset. Tärkeää ja uhrautuvaa työtä tehdään myös Pelastusarmeijan ja Vapaakirkon piirissä.
Potilaiden hoidossa vain mielikuvitus on rajana
Vanha radikalismi ei ole ruostunut. Taipale on toiminut pitkään kaupunginvaltuutettuna sekä kansanedustajana kahteen otteeseen ensin 1970-luvulla ja myöhemmin 2000-luvulla. Niissä tehtävissä hän on käyttänyt demokraattisen vaikuttamisen keinoja ja puolustanut kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
Taipale sijoittuu edelleen demarien vasemmistosiipeen. Heikoimpien aseman parantaminen on päämäärä, jonka vuoksi hän on valmis tekemään yhteistyötä poliittisista kannoista riippumatta. Turpiinkin on tullut, niin omilta kuin vierailta.
Opiskeluaikojen kunnanlääkärisijaisuuksien jälkeen Taipale ei ole koskaan ottanut potilailtaan maksua. Hänen potilaittensa kohdalla maksajan kuuluu olla yhteiskunta.
Ylilääkärinä hän on sumeilematta käyttänyt kaikki käytössään olleet rahat parantaakseen potilaiden olosuhteita. Kyse on usein ollut aivan muusta kuin varsinaisesta lääkehoidosta, kuten arboretumin rakentamisesta, taidehankinnoista ja erilaisista virkistysretkistä. Niiden merkitys potilaille on ollut suuri. Vain mielikuvitus on ollut rajana, ja mielikuvitusta Taipaleella riittää.
Kiitokset ja risut nimeltä mainiten
Kirjassaan Taipale käy nimeltä mainiten läpi satoja ihmisiä. Usein kyse on työtovereista, joiden osuus onnistumisessa on ollut keskeinen. Usein he ovat sairaanhoitajia, jotka suhtautuvat työhönsä samalla intohimolla kuin Taipale.
Taipale antaa myös risut nimeltä mainiten. Silloin kyse on yleensä lääkäreistä, jotka ovat tulleet imaisseeksi liian pitkän kulauksen byrokratian ja säästämisinnon pikarista. Sen seurauksena se hyvä, mikä on pitkän ajan kuluessa saatu rakennettua, on hetkessä tuhottu.
Hippokrateen vala velvoittaa, ja Matteuksen evankeliumi muistuttaa: minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
Kuka?
Ilkka Taipale, 75
Työ: Psykiatri, poliitikko ja kansalaisaktivisti
Perhe: Puoliso Vappu Taipale ja neljä lasta
Asuu: Helsingissä
Palkinto: Aleksis Kivi seuran Eskon puumerkki 1998: ”Äänekäs rauhanradikaali, rappioveikkojen auttaja ja vastuullinen ylilääkäri, Suomen sosiaalipoliittinen Esko, monimutkaisten sosiaalijärjestelmien tyhmyyttä haukkuva tiuskea rakki.”’
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.