Ilmajoki juhlii 500-vuotiasta seurakuntaansa työn merkeissä. Työalat ovat saaneet budjettiinsa juhlavuosilisän ja pitkin vuotta toteutettavissa tapahtumissa vetovastuu vaihtuu työmuodolta toiselle.
Tammikuussa pidettiin kolmet kirkkokinkerit, vuoden mittaan järjestetään useita konsertteja ja lähes joka kuukausi on jotakin juhlavuoteen liittyvää ohjelmaa.
– Emme halunneet pönötysjuhlia, vaan halusimme juhlan nousevan tästä seurakunnasta. Siksi juhlimme työn merkeissä. Olemme kutsuneet pitkin vuotta vietettäviin tilaisuuksiin puhujiksi erityisesti nykyisiä ja entisiä ilmajokisia, kirkkoherra Kari Mantere kertoo.
Toukokuussa vietettiin lapsi- ja nuorisotyön järjestämiä koko seurakunnan synttäreitä, 19. kesäkuuta toimitetaan juhlamessu Ilmajoen Musiikkijuhlien päätteeksi ooppera-areenalla ja syksyllä juhlitaan 250-vuotista Ilmajoen kirkkoa.
Espoon piispa Tapio Luoma on mukana 18. syyskuuta Ilmajoen kirkon juhlamessussa, jossa puhuu myös seurakunnan historiaan perehtynyt Ilmajoen edellinen kirkkoherra Juhani Erkkonen. Lokakuussa diakoniatyön tapahtumassa vierailee Turun piispa Kaarlo Kalliala.
Elävä seurakunta osana muuta yhteisöä
Ilmajoki on kasvuseurakunta, mihin vaikuttaa luonnollisesti kunnan väkimäärän kasvu. Mantere sanoo, että seurakunta toimii ihmisten arjessa. Välit kuntaan, kouluihin ja päiväkoteihin ovat hyvät. Ilmajoen seurakunta on elävä osa yhteisöä.
– Rakennamme uutta ja remontoimme vanhaa. Uudet lapsityön tilat valmistuivat pari vuotta sitten, nyt suunnitellaan Ahonkylän nopeasti kasvavalle asuntoalueelle uusia seurakunnan tiloja ja Koskenkorvan seurakuntataloa aletaan remontoida.
Vaikka seurakunnan ydintehtävissä läsnäolo on suuressa roolissa, kaikki työntekijöiden työtehtävät eivät Mantereen mukaan vaadi fyysistä läsnäoloa. Tekniikka on valjastettu helpottamaan arkea, eikä sitä ole otettu rasitteena vastaan.
Kirkkoherra pitää uudistumista välttämättömänä, jotta seurakunnan talous pysyy hyvänä ja palvelutehtävä voi sujua häiriöttä. Myös mokailu on sallittua, mutta virheistä opitaan.
– Minua on nimitelty joskus KIPA-uskovaiseksikin, kun suhtaudun myönteisesti Kirkon Palvelukeskuksen tarjoamaan palveluun. Koska siihen piti joka tapauksessa liittyä, mieluummin lähdimme mukaan positiivisella asenteella kuin hammasta purren.
Hän kiittää työntekijöiden ja luottamushenkilöiden asennetta uusiin toimintatapoihin, joiden käyttöön ottaminen on vaatinut perehtymistä ja kouluttautumista. Sähköinen kalenteri toimii Ilmajoen seurakunnassa käytännön työvälineenä, kun kaikki ovat sitoutuneet käyttämään sitä. Ajankohtaisimpia asioita on ollut siirtyminen paperittomaan aikaan.
– Paperisista laskuista on luovuttu. Laskujen tarkistamiseen ei kulu tuhottomasti aikaa, kun lomakkeet liikkuvat meillä vain sähköisesti.
Papilla on oma paikka pesäpallokatsomossa
Mantere on Ilmajoen 25. kirkkoherra. Hän toteuttaa tehtäväänsä omalle tyylilleen uskollisena, rennosti ja totutuista toimintatavoista poiketenkin. Vaasalaislähtöinen Mantere tuli Ilmajoelle vuonna 1982 ja pari vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi. Hän ehti toimia Lappajärven kirkkoherrana nelisen vuotta ennen paluutaan Ilmajoelle vuonna 2012.
– Ilmajoella suhtaudutaan äärettömän positiivisesti seurakuntaan. Maaseudulla seurakunta on osa arjen elämää. Suosittelen, että kaikki papit työskentelisivät jonkin aikaa pienessä maaseutuseurakunnassa.
Mantereelle ”meidän pappi” on paras arvonimi, minkä hän on saanut.
– Tapaan käydä pesäpallo-otteluissa ja istua aina samalla paikalla Kossun peleissä. Kerran menin toimituksesta papinpaita päällä peliin, kun vakipaikallani istuikin vierailevan joukkueen kannattajia. Takana istuvat miehet huomauttivat, että hei, siinä on meidän papin paikka. Mieltä lämmitti, etenkin kun sanojat eivät olleet edes aktiiviseurakuntalaisia.
Museon suojista löytyy vammautuneen kirkkoherran kantotuoli
Ilmajoen seurakunnan ja kolmen kirkon esineistöä löytyy kattava kokoelma Ilmajoen museon kirkkomuseo-osastolta.
Kirkkomuseon näyttelyn on uudistanut ja näyttelytekstit koonnut Irma Kortesuo, joka on aiemmin työskennellyt museonhoitajana Suomen Kansallismuseon ylläpitämässä Yli-Lauroselan talomuseossa. Nykyään hänen päätyönään on kylien kehittäminen, mutta hän toimii myös Ilmajoen museo- ja maamiesseuran johtokunnan sihteerinä.
– On hienoa, että seurakunta on uskonut yhdistyksen ylläpitämälle museolle nämä esineet.
Ilmajoen seurakunta on kattanut suuren osan Etelä-Pohjanmaata. Kun hallitsija määräsi Suomen luterilaiseksi maaksi, muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Monet ilmajokelaiset turvautuivat vielä vuosia suojelupyhimyksiinsä Pyhään Jaakobiin, Pyhään Annaan ja Pyhään Barbaraan.
Museon vitriinien suojissa ovat muun muassa hyvin säilyneet pyhimyspatsaat 1500-luvulta, ensimmäinen suomenkielinen Raamattu vuodelta 1642 ja messukasukka vuodelta 1725. Mielenkiintoisia tarinoita liittyy myös esimerkiksi kantotuoliin, jolla venäläisten pahoinpitelyssä pysyvästi vammautunut kirkkoherra Johan Stenbäck aina kannettiin kirkkoon.
Ilmajoen museo on rakennettu Ilmajoen toisen kirkon mallin mukaisesti samalle paikalle, jossa tämä vuonna 1638 käyttöön vihitty kirkko aikoinaan sijaitsi. Museon viereen nousee joka kesä Ilmajoen Musiikkijuhlien ooppera-areena. Kirkkomuseon esineistö on sijoitettu toiseen rakennukseen, entiseen siunauskappeliin, joka on siirretty paikalle myöhemmin.
Kuva: Outi Rantala
Ilmoita asiavirheestä