Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa hätkähdytti kuulijakuntaansa voimakkailla sanakäänteillään maanantaina Helsingissä pidetyssä Seppo A. Teinosen elämäkerran Mystinen maestro julkistamisseminaarissa.
Hallamaata oli pyydetty puhumaan aiheesta ”Seppo A. Teinonen – tasa-arvon este vai esitaistelija?”.
Hallamaa lähestyi aihettaan aluksi pohtien sitä, puhutaanko Teinosesta elämäkerran päähenkilönä vai elävänä ihmisenä.
Edellisessä tapauksessa Hallamaa käsitteli sitä mahdollisuutta, että Teinonen olisi ollut tasa-arvon esitaistelija.
– Siitä on kirjassa monia esimerkkejä. Hän esimerkiksi kannusti Anneli Kangas-Cederbergia mannekiinikouluun, jotta tämä saisi esiintymiskokemusta voidakseen sitten toteuttaa akateemista unelmaansa ja opiskella opettajaksi. On myös kerrottu Marita Teinosesta ja siitä, miten isä tuki lapsia kaikissa pyrinnöissä riippumatta lasten sukupuolesta, Hallamaa sanoi.
Hallamaan kirjasta saaman vaikutelman mukaan Seppo A. Teinonen arvosti opiskelijoitaan. Hän näyttää ihastuneen Avilan Teresan (1515–1582) omapäisyyteen ja arvosti tätä.
– Teinonen myös tutustutti suomalaiset radikaalifeministi Mary Dalyn teologiaan.
Hallamaa tarkasteli myös sitä puolta, että Teinonen olisi ollut tasa-arvon este. Tässä yhteydessä oli hänen mielestään välttämätöntä ottaa esille virkakysymys.
Hallamaa totesi, että Teinosen mukaan miehessä tai naisessa ei ollut mitään, mikä tekisi heidät soveliaiksi pappeuteen. Oli ”fallista heresiaa” kuvitella, että naisissa olisi jokin ominaisuus, joka tekisi heidät pappeuteen sopimattomiksi.
Naispappeuden ongelma oli paljon vaikeampi.
– Teinonen julkaisi pamfletin Kirkon uudistus ja naispappeus. Hänen mukaansa virkakeskustelussa oli menetetty työrauha. Asiasta oli tehty naisasiakysymys ja ajauduttu demagogiaan ja yhteiskunnalliseen painostukseen. Teinonen halusi edustaa näkemystä, jossa perustaksi olisi otettu kirkon yhteinen oppi, konstituutio.
Hallamaa toi esiin, että Teinosen mielestä ekumeeniset näkökohdat piti huomioida: Suomen kirkon päätöksen ei pitänyt olla irti kristikunnan päätöksistä ja ajoituksista. Jos naisten pappeus hyväksyttäisiin, kyseessä olisi jälleen uusi kirkkokunnallinen päätös, joka pirstoo kristikuntaa.
– Välivastaus: hänellä on edellytyksiä tasa-arvon esitaistelijaksi ja voidaan liudentaa, että hän ei halua pitää tätä tasa-arvokysymyksenä.
”Piispa soitti vihaisena: Tiedättekö, mitä olette mennyt tekemään?”
Hallamaa siirtyi puheenvuorossaan käsittelemään Seppo A. Teinosta ihmisenä.
– Kosketukseni häneen oli etäinen. Mutta hän on vaikuttanut elämääni, Hallamaa aloitti.
Hän kertoi hakeneensa nuorena opiskelijana 1970-luvun lopussa Mikkelin hiippakunnan 3 000 markan hiippakuntastipendiä. Sen saajan piti sitoutua palvelemaan hiippakuntaa valmistumisen jälkeen pappina kolmen vuoden ajan.
Mutta pappisvihkimys ei vielä ollut naisille mahdollinen.
– Hakemukseni meni tiedekuntaneuvostoon. Kukaan nainen ei ollut koskaan aikaisemmin hakenut tällaista stipendiä. Yllätyksekseni tiedekuntaneuvosto oli asettanut minut ensimmäiselle sijalle akateemisten ansioitteni perusteella. Oli myös kaksi muuta hakijaa.
Hallamaa kertoi unohtaneensa sitten koko hakuasian, kunnes joitakin aikoja myöhemmin kotona puhelin soi.
– Puhuja oli vihainen. ”Täällä piispa Kalevi Toiviainen! Tiedättekö te, mitä olette mennyt tekemään?”
Hallamaan mukaan piispa selitti puhelimessa, että Mikkelissä ei ollut yhtään lehtorinpaikkaa auki ja yhteen äitiysloman sijaisuuteenkin oli 16 pätevää hakijaa. Piispa halusi kuitenkin ehdottaa, että stipendi voitaisiin myöntää Hallamaalle – vaikka työpaikkaa hiippakunnassa ei voitu taata.
Tuomiokapitulin päätöksestä ei koskaan kuulunut mitään. Myöhemmin Hallamaa sai kuulla, että sinä vuonna stipendiä ei ollut jaettu lainkaan.
– Kolme tonnia ei-miehelle olisi ollut hukkaan heitettyä rahaa.
Kukaan professorikaan ei tuolloin ottanut Hallamaahan yhteyttä. Hän totesi sangen väkevin sanakääntein, että Teinosen elämäkerran lukeminen toi hänelle mieleen kaikki ne epämiellyttävyydet, joita tiedekunnassa oli tielle tullut.
Hän arveli, että tiedekunnan professorien joukossa, Teinonen muiden muassa, stipendihakuja koskevia päätöksiä tehtiin kenties hymy huulessa: ”Katsotaan, kuinka käy.”
Hallamaa myönsi, että Teinosella näyttää olleen silmää tilanteille, joissa ihmisistä tehdään vieraita ja toisia. ”Poliisin poika Porista” oli hänen mukaansa identiteetti, joka säilyy.
– Mutta porilainen poliisin poika voi myös nauraa pokkuroinnille ja vallanhimolle. Hän voi tunnistaa vaikeudet, joita naisilla on ja tukea heitä.
Mutta ennen kaikkea Teinonen oli poika, Hallamaa sanoi.
– Tämä erottaa hänet ratkaisevalla tavalla vieraudesta ja toiseudesta, jota naiset joutuvat vieläkin kokemaan. Seppo A. Teinonen voi aina samaistua kristikunnan vaikuttajiin ja johtajiin, ja niin hän totisesti teki.
Teinosen ratkaisu oli hänen oman teologisen ohjelmansa vastainen
Teinonen saattoi Hallamaan mukaan valita eturivin samaistumiskohteen Raamatusta, kirkkoisistä, teologien ja mystikkojen pilvestä. Hänet oli tunnustettu, häntä on kannettu, häntä oli tuettu virallisesti ja yksityisesti.
– Haluan sanoa yhden asian: tässä on valtava epäsuhta, ja se johtuu siitä, että Seppo A. Teinonen teki naisesta teologisen käsitteen. Tekemällä naisesta teologisen käsitteen kaikki elävän elämän kysymykset voidaan loitontaa jonnekin, Niistä voidaan tehdä teologiaa tai oppia.
Hallamaan mukaan ratkaisemalla polttavan ongelman tällä tavalla Teinonen itse asiassa luopui keskeisestä teologisesta ohjelmastaan, jonka hän oli esittänyt Kriisin kirkko -kirjassaan vuonna 1964.
– Seppo A. Teinosen mukaan kirkko on pysyvässä kriisissä. Se on kirkon olemiseen kuuluva tila siksi, että se on tässä maailmassa inkarnoitunut. Kirkko on tarkoitettu kaikkeen maailmaan, se on tarkoitettu kaikille ihmisille. Se suuntautuu kaikkien ihmiselämään ja se ulottuu ajasta iankaikkisuuteen. Tällaisella kirkko-opilla on välitön vaikutus käsitykseen ihmisestä ja hänen asemastaan luomakunnassa ja myös ihmiseen ja ihmisten välisiin suhteisiin.
Tästä kaikesta johtuu, että Seppo A. Teinosesta voidaan ajatella toisinkin kuin tasa-arvon edistäjänä.
– Tekemällä naisesta teologisen käsitteen Seppo A. Teinonen – kirjan päähenkilö ja myös elävä ihminen – luopui tästä keskeisestä teologisesta ajattelusta. Se johti siihen, että hänestä tuli, ei vain tasa-arvon este, vaan sen este, että naiset voisivat elää täyttä ihmisen elämää. Naisesta on tullut erityiskysymys, Hallamaa painotti.
Hallamaa summasi vielä kirjan lukemisen jälkeisiä välittömiä ajatuksiaan.
– Oltuani poissa tällaisista teologisista opillisista kuvioista elämässä, maailmassa ja luettuani tämän kirjan minulle tuli mieleen: mitä tämä ajattelu on? Ja se on palaamassa takaisin. Se muotoutuu falliseksi heresiaksi. Nythän oikeaoppisuuden ylin muoto on se, että ei suostuta mennä samoihin jumalanpalveluksiin, joissa on papiksi vihittyjä naisia. Kaikilla tavoilla voidaan osoittaa omaa puhtautta, Hallamaa tiivisti.
Teologisia kysymyksiä ei kuitenkaan voi pitää erossa siitä, mitä ihmisille tapahtuu ja mitä ihmisille tehdään.
– Kirkko elää tässä maailmassa, jossa Kristus on inkarnoitunut, Hallamaa päätti puheenvuoronsa.
Lue Kotimaasta 22.3. arvio Raine Haikaraisen kirjoittamasta Seppo A. Teinosen elämäkerrasta Mystinen maestro.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Legendaarisen dogmatiikan professorin elämäkerta julki – ”Teinonen loi luennoilla täysin uutta”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.