Nuoret kiittävät rippikoulun hyvää ilmapiiriä, mutta hengellisessä osallisuudessa olisi parantamisen varaa.
Runsaat 5 500 rippikoululaista ja noin 1 400 isosta vastasivat tänä vuonna ensi kertaa laajaan mobiilikyselyyn, jossa selvitettiin heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään rippikoulusta. Nuoret antoivat rippikoululle yleisarvosanaksi lähes yhdeksän.
Kiitettävä arvosana kriittisessä iässä olevilta nuorilta on melkoinen saavutus. Kirkkohallituksessa työskentelevän rippikoulutyön asiantuntijan Jari Pulkkisen mukaan nyt kerätty faktatieto on kiitos rippikoulutyötä tekeville. Paljon on tehty hyvin ja oikein. Lisäksi se on arvokas markkinointiviesti kirkkoon kuulumattomille: rippikouluun kannattaa tulla.
– Jatkossa kysely toistuu vuosittain ja siitä tulee toivottavasti osa kaikkien rippikouluryhmien itsearviointia, Jari Pulkkinen sanoo.
Vastaajia oli jo tänä vuonna kaikkialta Suomesta sekä seurakuntien että järjestöjen rippileireiltä.
– Toivomme saavamme ihan kaikki rippileirit mukaan. Tämä kysely voi palvella rippikoulujen kehittämisessä sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
”Kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen panostaminen näkyy vastauksissa”
Kyselyssä on kolmisenkymmentä väittämää, joihin nuoret ottivat kantaa asteikolla 1–7. Väittämät liittyvät uuden rippikoulusuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin ja mittaavat niiden toteutumista käytännössä. Lisäksi vastaajilla on mahdollisuus antaa avointa palautetta.
Suuri ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017 otettiin käyttöön seurakunnissa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Siirtymävaihe päättyi lokakuun alussa. Seuraavan kauden rippikoulut rakennetaan kokonaan uuden suunnitelman mukaisesti.
Uudessa suunnitelmassa painottuvat kokonaisvaltainen kristillinen ihmiskäsitys, nuorten osallisuus, yhteisöllisyys ja nuorilähtöisyys. Raamatun ja ehtoollisen merkitystä korostetaan aiempaa enemmän. Monipuolinen, avoin ja turvallinen hengellisyys halutaan luontevaksi osaksi rippikoulun arkea.
Pulkkinen iloitsee siitä, että sekä rippikoululaiset että isoset kokevat laajasti, että heidän on turvallista ja hyvä olla rippikoulussa. Moni vastaaja sai rippikoulussa uusia ystäviä, iloitsi hyvästä yhteishengestä ja pystyi olemaan oma itsensä. Ilmapiiri rippikoulussa oli avoin ja suvaitseva. Korkeat pisteet sai myös väite ”Minulla oli rippikoulussa hauskaa”.
– Kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen panostaminen näkyy vastauksissa, ja se on tärkeää. Rippikoulusta puhutaan myönteisesti ja se on arvostettu osa nuorisokulttuuria. Tämä on hyvä pohja kaikelle muulle rippikoulutyölle.
– Ja toki hauskuus ja viihtyminen ovat myös itseisarvo.
Miten nuorten hengellinen osallisuus saataisiin toteutumaan paremmin?
Hengellistä osallisuutta mittaavissa kysymyksissä vastaukset olivat tavoitteisiin nähden heikompia. Osallistumista seurakunnan yhteisiin jumalanpalveluksiin ei koettu rippikoulun aikana kovin tärkeäksi. Hartaudet eivät aina koskettaneet, eikä kristinuskon merkitys omassa elämässä tuntunut rippikoululaisista kovin suurelta.
Hiukan yli puolet rippikoululaisista kertoi uskovansa Jumalan olemassaoloon ja siihen, että Jeesus on noussut kuolleista. Järjestöjen leirin käyneillä nuorilla usko Jumalaan ja kokemus kristinuskon merkityksellisyydestä omassa elämässä oli keskimäärin vahvempaa kuin seurakunnan rippileirin käyneillä.
Nuorten mukaan rippikoulussa ei aina käsitelty heidän elämänsä kannalta olennaisia asioita.
Tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet rippikoulutyön asiantuntijaa. Jari Pulkkisen mukaan on luonnollista, että syvempi hengellinen kokemus ei tavoita kaikkia kriittisessä iässä olevia nuoria.
– Rippileiri on kuitenkin alku, jonka varaan voidaan myöhemmin rakentaa.
Toisaalta kyselyn tulos haastaa rippikoulujen ohjaajat pohtimaan, miten nuorten osallisuus voisi toteutua jatkossa paremmin. Uuden rippikoulusuunnitelman hengen mukaista olisi, että nuoret voisivat vaikuttaa monin tavoin rippikoulun sisältöihin.
– Rippikoulun keskiössä ovat nuoret. Rippikoulua pidetään heitä varten. Suunnittelun, toteutuksen, toiminnan ja arvioinnin tulisi palvella nuoren oppimista ja kasvua kristittynä. Meidän on syytä kysyä nuorilta, millaiset teemat ovat heille tärkeitä. Mitä he haluaisivat oppia rippikoulun aikana? Millä tavoin nuoret itse haluaisivat olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa rippikoulua, Pulkkinen pohtii.
Avoimissa palautteissa oli paljon hehkutusta: ”Riparilla oli supersiistiä.” ”Leiriviikko oli paras viikko ikinä.” Vastaajat olivat iloisesti yllättyneitä siitä, että rippileireillä ei tuputeta tai pakkosyötetä uskoa tai mitään muitakaan ajatuksia.
Suosiiko isostoiminta tyttöjä?
Jari Pulkkisen mukaan yksi syy rippikoulun kansainvälisesti poikkeukselliseen suosioon Suomessa selittyy 1950-luvulla tapahtuneella mullistuksella. Rippileirit alkoivat silloin yleistyä.
– Leirimuotoisuuden lisäksi rippikoulun suosiota selittää siihen liittyvä vahva yhteisöllisyys sekä vertaisoppiminen. Isosten rooli on todella tärkeä. Mielenkiintoista on myös se, että rippikouluun tulevat tasaisesti sekä tytöt että pojat.
Isostoiminnassa on vuosittain mukana noin 20 000 nuorta. Heidän joukossaan tyttöjä on jo huomattavasti enemmän kuin poikia.
– Tässä voisi kysyä, suosivatko isostoiminnan rakenteet ja käytännöt jotenkin tyttöjä.
Vaikka kirkon koetaan usein uudistuvan hitaasti, on rippikoulutyössä panostettu jatkuvaan kehittämiseen niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Valtakunnallisesta kehittämisestä hyvänä esimerkkinä toimivat rippikoulusuunnitelmat, jotka ohjaavat rippikoulutyötä.
Tuorein suunnitelma nostaa Pulkkisen mukaan esiin ja vahvistaa niitä hyviä näkökulmia ja kehitysaskelia, joita seurakuntien rippikoulutyössä on viime vuosina otettu.
– Näin paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen kulkevat samaan suuntaan ja hyvät käytännöt saadaan valtakunnallisesti jakoon.
Uusin suunnitelma syntyi laajassa yhteistyössä työntekijöiden ja nuorten kanssa. Kyseessä ei siis ole mikään suppean työryhmän tuotos. Suunnitelmaa laadittiin ja hiottiin vuosia.
– Se on saanut hyvän vastaanoton. Ja nämä tutkimuksessa esiin tulleet nuorten positiiviset kokemukset rippikoulutyöstä kannustavat jatkamaan kehittämistyötä yhdessä, Jari Pulkkinen sanoo.
Rippikoulusuunnitelman tavoitteet
Uudessa rippikoulusuunnitelmassa on kuusi samanarvoista tavoitetta, joiden toteutumista mobiilikysely mittaa. Nämä tavoitteet ovat:
1. Nuorten osallisuuden, kuulluksi tulemisen ja vaikutusmahdollisuuksien varmistaminen.
2. Nuoret kokevat yhteyttä, pyhyyttä, turvallisuutta ja iloa.
3. Nuoret oppivat hiljentymään ja hoitamaan hengellistä elämäänsä.
4. Nuori kasvaa vastuuseen itsestä, toisesta ja luomakunnasta.
5. Nuori oivaltaa merkityksiä ja yhteyksiä kristinuskon sisältöjen ja oman elämänsä välillä.
6. Nuorissa herää halu kuulua Kristuksen kirkkoon.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.