Professori, neurologi Leonardo Gialloreti Italiasta ja poliittisen teologian dosentti Patrik Hagman Turusta totesivat, että ihmisten suurin köyhyys ja sairaus on nykyään yksinäisyys, johon kirkon ja jumalanpalveluksen pitää etsiä ratkaisuja.
Kun yhteisöllisyys on kadonnut ympäröivästä yhteiskunnasta, sitä kaivataan kirkolta entistä enemmän. He puhuivat jumalanpalveluspäivillä Jaetut eväät, jotka pideltiin viime viikonloppuna Jyväskylässä.
Gialloreti edustaa roomalaista Sant Egidio -yhteisöä, joka tunnetaan köyhien auttajana ja rauhan välittäjänä. Gialloretin mielestä kristittyjen kutsumus on vähäosaisten auttaminen. He eivät saa silti olla seurakuntien asiakkaita, vaan ystäviä.
Hän sanoi, että Jeesuksen löytää parhaiten tien päältä nykyään kuten tämän eläessäkin. Vaeltava Jeesus näyttää hänestä kodittomalta. Kärsivä on Kristus ihmisen hahmossa.
Gialloretin mukaan kirkon tehtävä ei ole ratkaista ihmisten kaikkia ongelmia, vaan kulkea kärsivän rinnalla niin kuin Simon Kyreneläinen teki kantaessaan Kristuksen ristiä.
– Tärkeintä on, että autamme ihmisiä ainakin vähän aikaa heidän elämässään. Simon auttoi pienen hetken kärsivää miestä, vaikka hän sitten kuoli, Gialloreti sanoi.
Gialloretin mukaan ristin kantaminen on enemmän kuin kaikkien ongelmien ratkaiseminen. Sen on ratkaisu itse elämän ongelmaan.
– Toisten ihmisten ristien kantaminen valmistaa tietä ylösnousemukselle. Se on kirkon tehtävä, Gialloreti totesi.
Kodikas messu syntyy kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä
Sekä Hagman että Gialloreti puhuivat kodikkaan messun puolesta, jossa ihminen ei tunne itseään vieraaksi. Molemmat olivat sitä mieltä, että avain lämpimään messukokemukseen on yhteisöllisyys. Keskustelu toisen ihmisen kanssa messun yhteydessä luo yhteisöllisyyttä, samoin messun toteuttaminen yhdessä seurakuntalaisten kanssa.
Ihminen tuntee olevansa tervetullut, kun joku kysyy, mitä sinulle kuuluu, tai sanoo, että olen ajatellut sinua, Gialloreti sanoi. Hagman korosti, että ilman yhteyttä toisiin ihmisiin koko yhteiskunta sairastaa. Juuri tämän sairauden vähentäminen on kirkon tehtävä.
Gialloretin mukaan kirkkoväkeä täytyy myös auttaa ymmärtämään messun kulkua. Saarnan pitää puhutella, koskettaa ja jakaa toivoa. Se ei saa olla opinnäyte, joka korostaa puhujan viisautta.
– Messuun kuuluu silti myös mysteeri, jota ei saa rationaalisesti ohittaa. Messu on jotakin minulle mutta myös jotakin minua enemmän, se on häivähdys iankaikkisuutta, Gialloreti sanoi.
Hagmanin mukaan kirkon alkuperäinen idea on, että seurakuntalaiset totteluttavat messun. Se ei saa olla vain palkattujen työntekijöiden hommaa, hän muistutti, ja sanoi että yhteisöllisyys kumpuaa yhdessä tekemisen ilosta.
Kolehti laajentaa ehtoollisyhteyden maailmaan
Patrik Hagman liitti kolehdin osaksi laajaa ehtoollisyhteyttä. Kolehdin kerääminen ehtoollisen yhteydessä jatkaa hänen mukaansa alkukirkon perinnettä, jossa ihmiset toivat ehtoollisleivän ja viinin tullessaan. Kaikki jaettiin yhteisesti ja yli jäänyt ruoka vietiin vähäosaisille.
Hagmanin mukaan tämä korostuu yhä kolehdissa, jota kerätään ehtoollisen yhteydessä ja jaetaan diakoniatyön kautta tarvitseville. Teologisesti ei siten ole oikein kerätä rahaa kirkon omille työmuodoille.
– Kirkon talousteoria ei ole kerätä rahaa itselleen vaan jakaa ylijäämää vähäosaisille. Tämä muodostaa ehtoollisyhteyden kirkon ulkopuolella oleviin. Jeesus ei ole vain meitä varten, vaan ehtoollisyhteys kuuluu myös niille, jotka eivät ole vielä syöneet, Hagman selitti.
Lue myös:
Kotimaa24: Kolehti tulisi siunata näyttävämmin
Ilmoita asiavirheestä