Karkauspäivän on uskottu olevan onnettomuuksien ja nurinkurisuuksien päivä. Raamatun onnettoman miehen, Jobin sanotaan syntyneen kyseisenä päivänä, mutta kovin paljon erityistä kristillistä symboliikkaa karkauspäivään ei liity. Karkausvuoden säitä pidettiin arvaamattomina. Jos joku syntyi karkauspäivänä, hänestä uskottiin kasvavan pahankurinen.
Karkauspäivänä muutenkin asiat olivat päälaellaan. Silloin yleisistä tavoista poiketen naiset kosivat miehiä. Jos joku mies ei suostunut kosintaan, hänen oli ostettava kosijalleen hamekangas. Päivään liittyvien kosintauskomusten kannalta on mielenkiintoista, että silloin solmittujen avioliittojen ei uskottu kestävän.
Vanhaksi piiaksi jäämisellä on menneinä aikoina peloteltu naisia jo tyttösestä lähtien. Olihan vanhanpiian kohtalo ennen myös taloudellisesti vaikea. Entisaikoina uskottiin, että vanhat piiat ja vanhat pojat joutuvat Kyöpelin vuorelle. Se ei alkujaan ollut noitien vuori, vaan lasinen vuori, jolta kunniattomat ja syntiset vanhat pojat ja piiat liukuivat alas. Siellä sitten kunniansa säilyttäneet vanhat piiat kehräsivät lankoja ja heidän kaltaisensa vanhat pojat kutoivat verkkoja.
(Jutun lähteitä mm. srk.opisto.fi ja
Savon Sanomat 2007)