Kun naapurimaamme Viro juhlii tänään lauantaina itsenäistymisensä 100-vuotisjuhlavuotta, monessa suomalaisessakin seurakunnassa iloitaan ystävien puolesta. Yli kahdellasadalla evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnalla on ystävyysseurakuntasuhde johonkin Viron evankelisluterilaisen kirkon seurakuntaan. Virallisia seurakuntien, yhtymien ja rovastikuntien tekemiä sopimuksia on 154.
Ystävyyssuhteet etelänaapuriin syttyivät monessa seurakunnassa ensimmäistä kertaa 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliiton hajoaminen avasi kirkolle yhteyksiä aiemmin rautaesiripun takana olleisiin valtioihin. Suomessa muutos näkyi muun muassa ystävyysseurakuntasuhteiden solmimisella luterilaisten seurakuntien kanssa Inkerissä ja Virossa.
– Suomalaisilla seurakunnilla oli henkilösuhteiden kautta yhteyksiä Viroon jo Neuvostoliiton aikana, mutta ne olivat pitkälti maanalaisia. Kun rautaesirippu sortui, ystävyysseurakuntatoiminnan kasvu oli räjähdysmäistä, Kirkkohallituksen asiantuntija Ari Ojell kertoo.
Muutos näkyi myös Satakunnassa, jossa vuonna 1992 Euran kunta solmi ystävyyssuhteen Tallinnan kupeessa sijaitsevan Harkun kanssa. Sekä kunnan että seurakunnan toiminnassa aktiivinen lehtori Marja-Leena Salonen alkoi heti selvittää, olisiko uuden ystävyyskunnan alueella kristillistä toimintaa. Seurakunta solmi ystävyyssuhteen pienen Rannamõisan seurakunnan kanssa. Samoihin aikoihin naapurikunnan Kiukaisten seurakunta sopi ystävyysseurakuntatyöstä saarenmaalaisen Pühan seurakunnan kanssa.
Viron elintason noustua toiminta muuttui
Virossa pitkä neuvostovalta oli ajanut kirkot maan alle. Seurakunnat olivat vähäväkisiä ja köyhiä, ja usein pulassa vanhojen kirkkorakennustensa kanssa. Alussa suomalaisten seurakuntien ystävyys olikin paljolti diakonista. Euralta ja Kiukaisista toimitettiin vaatteita ja apua kirkkojen korjaamiseen. Salonen muistaa ajalta tapauksen, jossa virolaiselta seurakuntalaiselta oli kysytty, miksei tätä näkynyt kirkossa.
– Hän vastasi, ettei hänellä ollut sopivaa takkia. Eurassa järjestettiin keräyksiä, ja paikallinen yritys lahjoitti päällysvaatteita. Niin mieskin sai takin ja pääsi kirkkoon, Salonen kertoo.
Nyt Viron elintaso on noussut, ja ystävyystoiminta on muuttanut muotoaan. Mukana ovat erityisesti nuoret. Yksi Euran rippikouluista pidetään Saarenmaalla Pühan seurakunnan leirikeskuksessa. Seurakuntanuoret tekevät retkiä Viroon ja keräävät kolehtia ystävyysseurakuntatyöhön omissa tilaisuuksissaan.
Kun Salonen päätti lahjoittaa 70-vuotispäivänsä lahjarahat puoliksi ystävyysseurakunnille ja puoliksi Euran seurakunnan nuorisotyöhön, paikalliset nuoret ohjasivat omankin puolikkaansa Suomenlahden eteläpuolelle.
Alkuperäiset aktiivit iäkkäitä
Juuri sukupolvenvaihdokset ovatkin yksi ystävyysseurakunnan toiminnan haasteista. Kirkkohallituksen Ojellin mukaan monet alkuperäisistä aktiiveista alkavat olla jo iäkkäitä. Toiminnan tulevaisuutta on pohdittu ystäväseurakuntapäivillä, jotka järjestetään seuraavan kerran huhtikuussa Tampereella. Seurakuntien kokemusten mukaan vetovastuun siirtäminen esimerkiksi nuorisotyöhön on yksi keino pitää toiminta elävänä.
– Ystävyysseurakuntayhteydet vaativat seurakunnilta sekä innostuneita yksittäisiä ihmisiä että kokemuksen ystävyysseurakunnasta seurakunnan yhteisenä toimintana, Ojell toteaa.
Vaikka 1990-luvun innostuksesta ei enää voi puhua, ystävyysseurakuntatoiminta on edelleen elinvoimaista. Ojell kertoo, että neljän viime vuoden aikana sopimuksien määrä Viroon on jopa hiukan kasvanut.
Henkilösuhteiden ohella suomalaisten seurakuntien yhdistyminen ja rakennemuutos vaikuttavat ystävyysseurakuntatoimintaan. Kun Euran ja Kiukaisten kunnat yhdistyivät, uusi Euran seurakunta peri elävät ystävyyssuhteet sekä Pühan että Rannamõisan seurakuntiin.
Aina ei käy yhtä hyvin, tietää Pühan ja Kuressaaren kirkkoherra Anti Toplaan.
– Paljon riippuu siitä, löytävätkö Suomen suuret seurakunnat aikaa täällä toisella puolella sijaitseville pienille seurakunnille, Toplaan toteaa.
Hän muistuttaa, että Viron kirkon kaikki seurakunnat ovat Suomen mittakaavassa pieniä. Vaikka monet Viron kunnat ovat yhdistyneet, kuntien alueella toimivat seurakunnat ovat pysyneet itsenäisinä.
Pühan seurakuntaan kuuluu noin 450 jäsentä, joista vapaaehtoista jäsenmaksua maksaa noin 200 ihmistä. Vaikka Saarenmaa on yhdistynyt yhdeksi kunnaksi, sen alueella vaikuttaa vielä kymmenkunta seurakuntaa.
”Kestävää yhteyttä kansakuntien välillä”
Viron kirkko elää Toplaanin mukaan sisälähetysolosuhteissa. Harvat virolaiset kuuluvat kirkkokuntiin, ja uskonnollista sivistystä puuttuu. Evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat ovat erilaisissa tilanteissa niin talouden kuin toimintansa suhteen.
Toplaan pitää ystävyysseurakuntatoimintaa hengellisesti merkittävänä.
– On joku oman kirkon ulkopuolella, joka ajattelee ja rohkaisee, hän kuvailee.
Myös Ojellin mukaan kristillinen yhteys on ystävyysseurakuntatyön ytimessä, ja ystävyyssuhteiden vaaliminen ansaitsee hänen mukaansa huomiota tänäänkin. Ojell vertaa nykytilannetta 1990-luvun alkuun, jolloin Euroopan rajat aukenivat ja elettiin myötätuulen aikaa.
– Nyt tuulten suunta on kääntynyt. Euroopassa rajoille rakennetaan taas aitoja, maailmalla puhutaan muureista. Tässä tilanteessa on entistä tärkeämpää pitää yllä inhimillisiä suhteita. Ystävyysseurakunnat rakentavat ruohonjuuritasolla kestävää yhteyttä kansakuntien välillä.
Virolaisseurakunnat saavat edelleen taloudellista tukea suomalaisseurakunnilta, ja esimerkiksi Pühan seurakunnalle leirikeskuksen palveluita ostavat suomalaisseurakunnat ovat tärkeä tulonlähde. Tukea välitetään myös lähetysjärjestöjen kautta. Kun Toplaanilta kysyy, miten suomalaiset voisivat naapureitaan auttaa, hän ei kuitenkaan puhu rahasta. Tärkeämpää on yhteistyö.
– Taloudellistakin apua tarvitaan, mutta se ei ole tärkein puoli. Olennaisinta on kysyä, kuinka voitte. Ja jos kysymyksen takana on rehellinen kiinnostus, niin se on hyvä alku.
Kuva: Pille-Riin Pregel. Viron evankelisluterilaiset seurakunnat ovat keskenään erilaisissa tilanteissa niin talouden kuin toiminnankin suhteen. Kuvassa pappi Jüri Vallsalu on menossa pitämään jumalanpalvelusta Hagerin kylässä Tallinnan ulkopuolella vuonna 2015.
***
Fakta: Viro täyttää 100 vuotta
• Viro julistautui itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918.
• Itsenäisyysjulistusta seurasi konflikteja ensin Saksan ja myöhemmin Neuvostoliiton kanssa, joka tunnusti itsenäisyyden vuonna 1920.
• Neuvostoliitto miehitti Viron uudestaan 1940-luvulla. Neuvostoliiton hajottua maa itsenäistyi lopullisesti vuonna 1994.
• Itsenäisyyspäivää juhlitaan Virossa suomalaisille tuttuun tyyliin lipunnostolla, paraatilla ja presidentin vastaanotolla. Kirkot järjestävät juhlajumalanpalveluksia ja ekumeenisia juhlatilaisuuksia.
• Suomessa Viron itsenäisyyttä juhlistetaan muun muassa juhlaliputuksella. Myös seurakuntia kannustetaan nostamaan Suomen lippu salkoon 24.2. Viron itsenäisyyden kunniaksi.
***
Lue myös:
Pääkirjoitus: Virosta on paljon opittavaa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä